Herenboeren tarkoittaa sananmukaisesti herrasviljelijöitä. He ovat samannimisen hollantilaisen tuottajaosuuskunnan jäseniä, jotka vastaavat osuuskunnan toiminnasta ja nauttivat sen pyörittämän maatilan sadosta.
Vanhin ”herenboerderij” on Boxtelin kunnassa, Etelä-Alankomaissa, sijaitseva Herenboeren Wilhelminapark, joka perustettiin helmikuussa 2016. Wilhelminaparkin lisäksi maassa toimii yhdeksän muuta vastaavaa osuuskuntaa.
Hollannissa osuuskunta-aatetta edistää kattojärjestö Herenboeren Nederland, joka eri tavoin tukee osuuskuntia ja jakaa tietoa toiminnasta. Taustalla on ajatus, että toimintatapa on helposti monistettavissa ja sitä voidaan soveltaa missä tahansa. Suunnitteilla on nyt jo toimivien osuuskuntien lisäksi 20 uutta Herenboeren-osuuskuntaa.
Malli on levinnyt myös maan rajojen ulkopuolelle – Ruotsissa on perustettu kattojärjestö Herrebönder Sverige tukemaan maahan perustettavia viljelyosuuskuntia.
Toimintaa vuokramailla
Herenboeren Wilhelminaparkin toiminta on Wilhelminaparkin kartanon mailla, joista osuuskunta vuokraa noin 20 hehtaaria. Kartanon omistaa yleishyödyllinen Marggraff-säätiö, joka hallinnoi kulttuurihistoriallisesti ja ympäristöllisesti arvokkaita kiinteistöjä. Osa osuuskunnan vuokraamista maista oli pitkään hoitamatta. Nyt peltojen ja laidunmaiden lisäksi tilalle on perustettu myös hedelmätarha.
Ympäristö on viihtyisä, vanhat lehtipuut luovat puistomaisen tunnelman. Vieressä on kuitenkin taajamia, joissa suurin osa osuuskunnan jäsenistä asuu.
Herenboeren Wilhelminaparkin perustajajäsenistä kenelläkään ei ollut taustaa maataloudessa, mutta heitä yhdisti tyytymättömyys nykyiseen maatalousmalliin ja elintarviketuotantoon. Samanhenkisten henkilöiden löydettyä toisensa ja useamman vuoden ideoinnin ja selvitysten jälkeen päädyttiin osuuskuntamuotoiseen yritysmalliin.
Wilheminaparkissa seitsenhenkinen hallitus vastaa tilan juoksevien asioiden hoitamisesta. Suuremmista linjavedoista, kuten vaikkapa tulevan kauden viljelysuunnitelmasta, päätetään koko jäsenistön voimin osuuskunnan kokouksissa.
Käytännön viljelyn hoitaa palkattu ammattiviljelijä Geert Van Der Bruggen, entinen maitotilallinen. Perustajajäsenet Boudewijn Tooren ja Douwe Korting muistelevat, että kun Wilhelminaparkiin aikanaan etsittiin viljelijää, työpaikkailmoitus poiki vain kolme hakemusta. Myöhemmin perustetut Herenboeren-osuuskunnat ovat saaneet viljelijän pestiin jopa 70 hakemusta, eli tieto on kiirinyt ja sitä myötä kiinnostus kasvanut.
Monipuolinen tuotanto
Koska osuuskunnan tavoitteena ei ole tehdä voittoa vapailla markkinoilla, päämääräkään ei ole tuotannon taloudellinen maksimointi. Luomutilalla painotetaan ennen kaikkea kestävää tuotantoa, maan hyvää kasvukuntoa sekä eläinten hyvinvointia.
Tilalla on lihakarjaa ja sikoja lihantuotannossa. Eläimiä teurastetaan sopivin väliajoin läheisellä teurastamolla, minkä jälkeen osa lihasta pakastetaan, jotta sitä on tasaisesti saatavilla.
”Karjassa on eri ikäisiä eläimiä. Siat teurastetaan yleensä yhdeksän kuukauden iässä ja sonnit kolmen vuoden ikäisinä”, kertoo Tooren.
Maatilan noin 250 kanaa tuottaa pääasiassa munia. Broilerintuotantoakin on mietitty, mutta sitä ei ole vielä toteutettu. Hollannin ilmasto mahdollistaa, että lihakarja ja siat ovat ulkosalla vuoden ympäri. Kanat pääsevät yöksi sisätiloihin.
Tila tuottaa lihan ja kananmunien lisäksi noin tusinan verran erilaisia vihanneksia, hedelmiä ja hunajaa.
”Korona-aika nosti esiin perinteisen ruuantuotantoketjun haavoittuvuuden.”
Jäsenkohtainen ruokamaksu
Osuuskunnan jäseneksi pääsee maksamalla liittymismaksun, joka on 2000 euroa per kotitalous sekä kuukausittaisen maksun, joka tänä vuonna on 60 euroa tai 40 euroa henkeä kohden, jos on kasvissyöjä. Näin rahoitetaan tilan toiminta, mukaan lukien viljelijän palkka ja tuotantopanokset. Kaupan kuluttajahintoihin verrattuna maksu on edullinen.
Jäsenet voivat käydä kahdesti viikossa tilalla hakemassa haluamiaan elintarvikkeita, mutta niitä toimitetaan myös kotiovelle. Myös korona-aikana tilan toiminta on pyörinyt, vaikkakin poikkeusjärjestelyin.
”Esimerkiksi elintarvikkeiden hakua aikataulutettiin, jotta paikalla ei olisi liikaa ihmisiä kerralla. Jakelupisteitä perustettiin useampi yhden sijaan”, kertoo Korting.
Maatilan toiminnasta ja ruoantuotannosta halutaan hänen mukaansa mahdollisimman läpinäkyvää. Normaalisti tilalla onkin sosiaalisia tapahtumia ja kiertokäyntejä ulkopuolisille. Ne on tosin pandemian aikana jouduttu perumaan ja kaikki kokoukset on pidetty etänä.
”Korona-aika nosti esiin perinteisen ruuantuotantoketjun haavoittuvuuden. Niin sanotut lyhyen ketjun vaihtoehdot kuten Herenboeren ovatkin kasvattaneet suosiotaan.”
Haasteena jäsenistön moninaisuus
Boudewijn Tooren on hallituksen puheenjohtaja ja Douwe Korting jäsen. Mitä he pitävät Herenboeren-osuuskunnan suurimpana haasteena?
”Suurin haaste on tyydyttää ja aktivoida erityyppisiä jäseniä. Osa jäsenistä haluaa korjata sadon itse, toiset taas nauttia maatilan antimista ja osuuskunnan tuomasta yhteisöllisyydestä”, miettii Korting.
Hänen mukaansa riskinä on, että toiminta rakentuu liiaksi kaikkein aktiivisimpien jäsenten varaan eli heidän, joilla on voimakkain ääni ja mielipide. Tällöin on vaarana menettää vähemmän näkyvät jäsenet.
Myös Tooren korostaa vuorovaikutuksen merkitystä jäsenten välillä. Sen puute on myös tilan pyörittämisen suurin haaste.
”On ratkaistava, miten rakennamme kestävän yhteisön. Tähän liittyvät viljelijän ja yhteisön välinen vuorovaikutus sekä jäsenistön sisäiset suhteet.”
Edellä mainitut asiat ovat hänen mukaansa menneet koko ajan parempaan suuntaan. Tästä huolimatta jäsenten kiinnostusta tilanhoitoon pitää jatkuvasti vaalia.
”Siinä mielessä korona auttoi meitä, että jäsenet ovat pystyneet viettämään enemmän aikaa maatilalla.”
Kuvateksti: Kuvassa osuuskunnan perustajajäsenet Boudewijn Tooren (vas.) ja Douwe Korting.
Papusato odottaa hakua itsepalveluperiaatteella. Vihanneksia ei kauppakunnosteta eikä pakata.
Sadonkorjuutunnelmissa Boudewijn Tooren (vas.), Douwe Korting ja ammattiviljelijä Geert Van Der Bruggen.
Osuuskunta viljelee monipuolisesti eri vihanneksia, kuvassa maissia.
