Ennustimme vuodelle 2020 korkeita, vähintäänkin uhkaavia ukkospilviä kaikille toimialoille. Pieleen meni. Korona, kotitoimisto ja kotimaa -yhdistelmä verotti kyllä liikenne-, hotelli-, ravintola-, kulttuuri- ja osin matkailubisneksiä, mutta lisäsi myyntiä monilla muilla aloilla ja paisutti suomalaisten käteisvaroja. Rahaa jäi käytettäväksi erilaisiin hankintoihin niin paljon, että siitä hyötyivät eri alojen kotimaiset ja vientiyritykset.
Outoa: korona haastaa talouden lait
Pandemian uskottiin pilaavan maailmantalouden ja yritysten kasvunäkymiä ainakin lyhyellä aikavälillä. Niin ei ole käynyt. Ensi alkuun osakekurssit sukelsivat, mutta palautuivat nopeasti. Moni muukin pessimistinen ennuste koskien vientinäkymiä, työllisyyskehitystä, yritysten tuloksentekokykyä, korkotason nousua tai inflaatiota on jäänyt toteutumatta.
Päinvastoin, maailmantalous on nousussa tavalla, joka ainakin joiltain osin muistuttaa Korean sodan aikaista talousbuumia. Sahatavaran ja selluloosan hinta on pilvissä, käytetyt autot viedään nyt käsistä ja uutta polkupyörääkin voi joutua odottamaan pari vuotta! Vain hyperinflaatio puuttuu.
Outojen ilmiöiden yksi juurisyy on markkinatalousvaltioiden ja EU:n omaksuma toimintamalli, joka on tarkoittanut lisärahan tarjoamista markkinoille, yrityksille ja kotitalouksille. On tuettu pandemiasta kärsineiden toimialojen yrityksiä, rakennettu EU-elvytyspakettia ja joissain maissa annettu tukirahaa suoraan kotitalouksille. Valtiot ovat tässä leikissä velkaantuneet lisää ja saaneet monet vaatimaan menoleikkauksia ja lainanoton hillintää.
”Pandemian uskottiin pilaavan maailmantalouden ja yritysten kasvunäkymiä ainakin lyhyellä aikavälillä. Niin ei ole käynyt.”
Teoriassa lisärahan ”pumppaaminen” talouteen aiheuttaa tavaroiden, palveluiden ja palkkojen hinnannousun ja siten voimakasta inflaatiota. Niin kävi myös 1950-luvulla. Euroopassa inflaatio näyttää hivenen nopeutuneen viime kuukausina, mutta edelleen ollaan noin kahden prosentin inflaatiovauhdissa, joka on Euroopan keskuspankin tavoitetaso.
Mutta ainakin monilla kotitalouksilla on korona-ajan jäljiltä ekstrarahaa talletuksissa, ja niiden käyttäminen voi kiihdyttää hintojen nousua. Monilla aloilla yritykset kaipaavatkin hinnankorotuksia, koska raaka-aineiden kallistuminen syö muuten voittotasoja.
Inflaatiopaine on olemassa, mutta vain harva ennustaa korkotason nousua, joka vanhan opin mukaan seuraa automaattisesti inflaation kiihtymistä. Osakekurssien noususta päätellen siihen eivät usko markkinatkaan. Valtioiden lisävelkaantuminen johtaa siihen, että keskuspankit eivät halua nostaa korkoja, uskotaan. Tosin yksi vanha periaate pitänee nytkin paikkansa: mikä menee ylös, tulee myös alas – ainakin välillä.
Hienoa: osuuskunnilta uusia siirtoja ja investointeja
Metsäliitto teki sen taas ja näytti investointimallia toimialan muille jättiläisille, joille Suomesta on tullut enemmänkin tehtaiden sulkemispaikka. 2020-luvun Metsä Group on aivan eri kunnossa kuin vuosituhannen alussa, jolloin yritysostoja ympäri Eurooppaa tehtaillut tappiollinen konserni toimi yli 70-prosenttisesti velkarahalla.
Nyt taseesta on lähes sama prosenttiosuus omaa pääomaa ja viimeisimmän osavuosikatsauksen mukaan kassassa on rahaa enemmän kuin korollista velkaa. Ja jos uudet investoinnit eli Rauman saha ja Kemin biotuotetehdas valmistuvat
Äänekosken tyyliin taas suhdannenousun aikaan, niin omavaraisuusmittari tuskin värähtää – ainakaan alaspäin.
Pääjohtaja Ilkka Hämälää voi kyllä hienoisesti harmittaa, ettei Rauman uusi saha ollut valmis jo viime vuonna.
Metsäliiton meno tuntuu auvoiselta, mutta tyly fakta liikevaihto- ja tuloskehityksen osalta on se, että kummatkin ovat kolmatta vuotta laskusuunnassa. No, viime vuotta huononsivat poikkeukselliset tapahtumat ja tämä vuosi on alkanut Hämälän sanoin erinomaisesti. Mutta kuten viime OT-Vuosikirjan portfolioanalyysissä totesimme, Metsäliiton menestys on edelleen paljolti sellun varassa, ehkä jopa liian paljon. On siis tarvekin kasvaa ja uudistua. Voisiko ihkauusista biotuotteista tai vastuullisuudesta löytyä ihan uusia kasvun ja voiton lähteitä? Kuten koivunkuorista.
”Mikä menee ylös, tulee myös alas.”
Oma-aloitteinen Valio
Valio yllätti hienosti. Se ei seuraa sivusta markkinoiden ja toimialan muutoksia, vaan tekee liikkeitä itse. Kun iso osa liikevaihdosta tulee tuotteista, joiden raaka-aineen saanti on taattu, mitä muuta enää tarvitaan kuin parempi ote ruokien ja juomien tukkujakeluun. Heinon Tukun osto oli Horeca-segmentissä täsmäliike, jonka tavoitteena on ”olla entistä laaja-alaisempi kumppani ravintoloiden ja kahviloiden ammattilaisille”, sanoo Valion kaupallisen johtajan hommista uuden Heinon Tukun liiketoimintajohtajaksi siirtyvä Tuomas Sorri. Hän saa johdettavakseen yrityksen, joka on Valiotakin vanhempi. Lykkyä tykö.
Valio yllättää myös vastuullisuudessa, jossa tähän saakka on haettu esimerkiksi hiilineutraalisuuden osalta pitkän tähtäimen etenemistä. Biokaasuyhteistyö ST1-konsernin kanssa on iso konkreettinen askel. Jää nähtäväksi, ketkä muut tulevat peliin mukaan. Vai riittääkö biokaasua tulevaisuudessa, jos laskusuunnassa on paitsi maitotilojen myös maidon määrä.
Valion haasteet eivät kuitenkaan tähän lopu. Yksi niistä kulminoituu aggressiivista markkinointia ja hämmästyttäviä siirtoja tekevään Oatlyyn, joka eroaa Valiosta täysin lähes kaikessa: 27-vuotias ruotsalainen, mutta suurimmat omistajat Kiinassa, liikevaihto muutamia satoja miljoonia ja tehnyt tähän saakka vain tappioita. Talouden näkökulmasta yksi iso ero on yritysten arvostuksessa. Valion arvo ei löydy markkinoilta, mutta Oatlyn arvo New Yorkin pörssissä on yli 10 miljardia euroa.
Kasvipohjaisten juomien ja ruokien suosio kasvaa jyrkästi ja se on totta kai noteerattu myös Valiossa, joka satsaa rajusti Oddlygood® (ei siis Oatly Good)-tuotteisiin. Valion ylin johto, Annikka Hurme ja Vesa Kaunisto, ei takuulla luovuta tässä kisassa. Toimialasta on tullut kiehtova kuin mikä. Viime vuosien hidas liikevaihdon kasvu voi hyvin kiihtyä, jos osuuskunnat omistajina niin haluavat. Taseesta se ei ole kiinni.
OP Ryhmän uudet peliliikkeet liittyvät toimialarönsyjen karsimiseen ja fuusiokehitykseen. Toimialarönsyt alkavat olla jo vähissä. Omasairaala myytiin konsernista vuoden 2021 puolella Pihlajalinnalle.
Vuoden aikana osuuspankkien määrä oli 137 (-10). Eri puolilla Suomea pankit hakevat laajempia hartioita, joilla vastataan Euroopan pankkiviranomaisten vakavaraisuus- ja muihin vaatimuksiin. Syytä onkin, koska viime vuoden aikana ydinvakavaraisuus hieman huononi.
OP Ryhmän tulos on 2017 alkaen heikentynyt joka vuosi, eikä laskua pysäyttänyt edes eläkevastuun siirto eikä Vallilan kiinteistön myyntikään, jotka kumpikin paransivat tulosta yhteensä noin 200 miljoonaa. Luottotappiot kasvoivat ja järjestämättömien saamistenkin määrä tuplaantui. Vain yrityspankki paransi tulostaan.
Pääjohtaja Timo Ritakalliolla on nyt näytön paikka ja näyttöjä löytyy, kun tulos ennen veroja parani alkuvuonna Ritakallion sanoin 96 prosenttia verrattuna viime vuoteen, ja keskittyminen ydinliiketoimintaan kantaa nyt hedelmää.
”OP Ryhmän uudet peliliikkeet liittyvät toimialarönsyjen karsimiseen ja fuusiokehitykseen.”
LähiTapiolan pääjohtajana 1.7.2020 aloittanut Juha Koponen puolestaan toteaa vuosikertomuksessa, että ”reaalimaailman tapahtumat huomioiden LähiTapiola-ryhmän tulos oli vuonna 2020 hyvä ja ryhmän vakavaraisuus säilyi vahvana.”
Pandemia näyttää iskeneen erityisesti sijoitustuottoihin. Ryhmän kokonaistulos enemmän kuin puoliintui ja perinteisesti vahva vakavaraisuus värähti hiukan huonompaan suuntaan.
Uusia siirtoja tarvitaan sielläkin. Yksi vaihtoehto on vahvistaa sijoittavan säästämisen osaamista ja palvelua. Tässä tarkoituksessa LähiTapiola osti rahastoyhtiö Seligson & Co:n, jolla oli rahastoissaan yli kahden miljardin sijoitukset.
Lisäksi tehtiin S-ryhmän kanssa kauppa, jolla LähiTapiola myi neljännesomistuksensa S-pankissa. Kauppahinta jätettiin kertomatta, mutta samalla LähiTapiolan rahastojen hallinnointi siirtyi Seligsonille, jolla on nyt hoidossa yhteensä seitsemän miljardin rahastosijoitukset.
S-ryhmälle pandemiavuoden vaikutukset koskettivat eri segmenttejä jyrkästi eri tavalla. Uusi pääjohtaja Hannu Krook sai hoitoonsa ravintola- ja hotellitoiminnassa kolhiintuneen konsernin, joka teki voittoa vain pankki- ja kiinteistöliiketoiminnassa. SOK:lta kyllä löytyy vapaita voittovaroja 577 miljoonaa, mutta osinkoja ei tipu alueosuuskaupoille, koska pandemia haastaa yhä.
Tiedossa ei ole, miten ulkomaan bisnekset etenevät. Ongelmia voi olla, mutta nyt niille on hyviä selityksiä. Joka tapauksessa SOK-yhtymän omavaraisuusaste putosi 21,1 prosenttiin.
”S-ryhmälle pandemiavuoden vaikutukset koskettivat eri segmenttejä jyrkästi eri tavalla.”
Atria ja HKScan ovat kummatkin olleet vuoden 2020 aikana aktiivisia paitsi Kiinan viennin kasvattamisessa myös sellaisissa yritysostoissa ja kumppanien haussa, jotka tuovat valikoimiin uusia ja erityisesti kasvipohjaisia tuotteita.
Atrialla peliliikkeisiin on varaa enemmän, kun viime vuosien tulos ja tase eivät sitä estä ja äänivaltaa käyttävät omistajaosuuskunnatkin ovat teräskunnossa. HKScanilla on vähemmän varaa virheisiin. Kumppanit ja keinot on valittava tarkasti.
Tradeka joutui ravintolatoiminnassaan pahasti pandemian runtelemaksi, mutta ei ollut helppoa sijoituspuolellakaan.
Perttu Puro voi perustellusti todeta, että nyt testattiin omistajien sitoutumista pitkäjänteiseen omistajuuteen. Testi läpäistiin eikä vähiten sen takia, että omavaraisuusaste on yhä kovaa luokkaa eli yli 80 prosenttia. Mutta myös Tradeka etsii koko ajan uusia yritysostokohteita. Viime vuonna konsernin Omista ja kehitä -kategoriaan liittyi A-katsastus.
Joku ehkä vielä muistaa, että kyse on valtion aikanaan yksityistämästä yrityksestä, jonka omistus oli ehtinyt kiertää ulkomaisten omistajien kautta myyjälle MB-Rahastot Oy:lle. Tuottotavoite, 10 prosenttia sijoitetulle pääomalle, on kova, mutta Tradekalla voi olla ässiä hihassa.
