Kolme vuotta sen jälkeen kun Ison-Britannian kansalaisten enemmistö äänesti kansanäänestyksessä maan EU-eron puolesta, Iso-Britannia ei ole vieläkään pystynyt päättämään millä tavoin se haluaa unionin jättää. Britannian parlamentti on torjunut jo kolmesti maan hallituksen ja muiden EU-maiden neuvotteleman Britannian EU-erosopimusluonnoksen. Toisaalta Britannia ei ole myöskään pystynyt esittämään sille toteuttamiskelpoista vaihtoehtoa. Enemmistöä ei löydy sopimuksettomalle lähdölle, sovitulle lähdölle eikä eron perumiselle.
Umpisolmu ei ota purkautuakseen, vaikka aikarajat on ylitetty kahteen kertaan ja Britannialle on annettu runsaasti lisäaikaa ratkaisun löytämiseen. EU-maat ovat olleet yhtäältä johdonmukaisia yhteisissä kannoissa ja toisaalta hyvin joustavia edesauttaakseen Britannian sisäisten ristiriitojen ratkaisemista. Valinnat ovat Britannian käsissä, muu Eurooppa odottaa edelleen.
Ison-Britannian perusvaihtoehdot brexitin osalta ovat edelleen muuttumattomat: 1) brexit ilman sopimusta, 2) brexitin peruminen, joka todennäköisesti edellyttää uuden kansanäänestyksen järjestämistä ja 3) Britannian ja muiden EU-maiden neuvotteluihin pohjautuva erosopimus. Varsinainen erosopimus on pitkän neuvottelun tulos, eikä siinä ole enää neuvotteluvaraa.
Koska eron peruuntuminen on vaihtoehdoista epätodennäköisin, on neuvoteltu erosopimus paras mahdollinen realistinen keino edetä. Erosopimuksella pyritään varmistamaan Britannian hallittu EU-ero. Sopimuksen keskeisiä kysymyksiä ovat kansalaisten oikeuksien turvaaminen, Britannian rahoitussitoumukset ja Irlannin rajan erityiskysymys. Eurooppalainen elinkeinoelämä on antanut tukensa neuvotellulle erosopimukselle ja siihen sisältyvälle siirtymäajalle. Ainakin vuoden 2020 loppuun jatkuvan siirtymäajan aikana tilanne säilyisi käytännössä nykyisenlaisena, paitsi ettei Britannia voisi osallistua EU:n päätöksentekoon. Ilman erosopimusta ei tule myöskään siirtymäaikaa.
Neuvoteltu kokonaisuus sisältää myös poliittisen julistuksen EU:n ja Britannian tulevan suhteen puitteista. Julistus ei ole oikeudellisesti sitova eikä se käytännössä rajoita neuvotteluita Britannian ja EU:n välisestä tulevasta suhteesta. Se jättää mahdollisiksi lähes kaikki ajateltavissa olevat vaihtoehdot. Sellaisetkin, jotka Iso-Britannia heti kansanäänestyksen jälkeen sulki itse pois.
Britannian EU-eron seuraukset näkyvät jo nyt, erityisesti Isossa-Britanniassa. Se tarkoittaa briteille hitaampaa talouskasvua, vähemmän uusia työpaikkoja, korkeampia hintoja ja heikompaa ostovoimaa. Samalla kuitenkin muutamilla aloilla työvoimapula on pahentunut eurooppalaisten muuttaessa maasta pois.
Brexit-sopimuksen piti olla vain välietappi ennen EU:n ja Ison-Britannian tulevaa suhdetta käsittelevän sopimuksen neuvottelua ja voimaantuloa. Yrityksille vielä neuvoteltua erosopimusta tärkeämpi asia on, millainen tulevasta suhteesta muotoutuu. Britannian heti neuvotteluiden alussa asettamien reunaehtojen perusteella tuleva suhde perustuisi vapaakauppasopimukseen, mikä olisi merkittävä muutos nykytilanteeseen. Kunnianhimoinenkaan vapaakauppasopimus ei korvaa sisämarkkinoita.
Tullimuodollisuudet ja -valvonta monimutkaistuvat. Suomen tullin arvioiden mukaan uudet tuonti- ja vienti-ilmoitukset aiheuttavat suomalaisyrityksille vuosittain jopa 115 miljoonan lisäkustannuksen. Todennäköinen lainsäädännön eriytyminen luo teknisiä kaupanesteitä.
Brexitin suorat vaikutukset Suomen kansantalouteen jäänevät vähäisiksi moniin muihin EU-maihin verrattuna. Britannia on Suomen seitsemänneksi tärkein vientimaa, alle 5 prosenttia viennistämme. Britannian EU-erolla olisi kuitenkin vaikutuksia EU:n suuntaan ja globaaliin vaikutusvaltaan. Maa on ajanut Suomen kannattamia tavoitteita kuten avointa markkinataloutta sekä sisämarkkinoiden ja kauppapolitiikan vahvistamista. Suomen pitääkin ottaa entistä vahvempi asema EU:n kehittämisessä. Lisäksi brexit on vienyt huomiota ja resursseja aikana, jolloin EU:ssa pitäisi keskittyä yhtenäisyyden vahvistamiseen ja EU:n tulevan suunnan hakemiseen.
Yritykset niin Isossa-Britanniassa kuin muuallakin Euroopassa ovat käynnistäneet varautumissuunnitelmiaan myös hallitsemattoman EU-eron varalta. Ne kasvattavat varastoja, uudelleensijoittavat tuotantoa tai palveluita, siirtävät työpaikkoja ja muuttavat tuotantoketjuja. Prosessin epävarmuus on jo aiheuttanut varautumiskustannuksia. Varautuminen on tehtävä aina kun aikaraja lähestyy. Kolmannen kerran se on tehtävä jälleen lokakuussa.
Sopimuksettoman eron kustannukset olisivat varautumisesta huolimatta korkeita. Vaikka aivan kriittisimmät toiminnot on pyritty turvaamaan väliaikaisin järjestelyin, Britannian äkkieron kielteisiä vaikutuksia ei pystytä merkittävästi vähentämään. EU-oikeuden soveltaminen loppuu heti eron myötä – tavaroiden, palveluiden, pääoman ja ihmisten vapaa liikkuvuus päättyy.
Vaikka kaupankäynti EU:n ja Britannian välillä jatkuu, sen kustannukset nousevat ja kauppa vähenee huomattavasti, ainakin väliaikaisesti. No dealin suorat talousvaikutukset olisivat huomattavat erityisesti Britanniassa, mutta myös muissa EU-maissa.
Kova aikapaine ratkaisun aikaansaamiseksi hellitti Eurooppa-neuvoston päättäessä myöntää Britannialle lisäaikaa lokakuun 2019 loppuun asti. Brittikansanedustajille on tällä hetkellä vähän syitä muuttaa omia kantojaan.
Iso-Britannia osallistuu EU-vaaleihin ja maan EU-eroon liittyvät kysymykset vievät edelleen tilaa muulta tärkeältä Eurooppa-keskustelulta.
Epävarmuus jatkuu ja on mahdollista ja melko todennäköistä, että lokakuun lopun brexit-aikarajan lähestyessä ollaan edelleen samassa tilanteessa kuin tällä hetkellä. Britannian hallitsematon EU-ero vältettiin toistaiseksi, mutta jos muuta ratkaisua ei saada aikaiseksi, edessä on jossakin vaiheessa Ison-Britannian sopimukseton EU-ero. Brexit synnyttää ikävä kyllä vain häviäjiä. Vaikea prosessi voi vain minimoida tappioita.
