”Suomalaiset ovat investoineet Venäjällä etupäässä Pietarin ja Moskovan alueille. Venäjän markkinoille jalkautumista harkitsevien suomalaisyritysten kannattaa kuitenkin etsiä liiketoimintamahdollisuuksia myös kauempaa”, suosittelee Suomalais-Venäläisen kauppakamarin toimitusjohtaja Jaana Rekolainen.
Suomi-brändi tunnetaan Rekolaisen mukaan hyvin Luoteis-Venäjällä ja alue on helposti saavutettavissa. Mahdollisuudet eivät tähän lopu, sillä Venäjällä on yhteensä 15 miljoonakaupunkia, joten yritysten on hyvä etsiä markkinoita myös niistä.
Esimerkkinä tästä Suomalais-Venäläisen kauppakamari (SVKK) vei maaliskuussa Team Finland -yritysdelegaation vienninedistämismatkalle Jekaterinburgin ja Tšeljabinskin suurkaupunkeihin.
Valtuuskunta tutustui muun muassa alueiden metsä- ja kaivosteollisuuteen, kiertotalouteen ja maatalouteen. Maataloussektorilla erityisesti maatalousteknologian ja elintarviketeollisuuden alalla on tarvetta yhteistyökumppaneille.
”Venäjällä on hyvä pitää silmät auki, ja katsoa, mitä tapahtuu. Bisnesmahdollisuuksia voi avautua yllättävissäkin paikoissa”, Jaana Rekolainen sanoo.
Vähemmän yllättävää on itäisen suurvallan runsaat luonnonvarat.
Esimerkiksi maailman metsävaroista Venäjällä on noin 20 prosenttia. Puustosta valtaosa on havupuita. Eniten raaka-ainetta saadaan yhtenäiseltä havumetsäalueelta eli taigalta, joka ulottuu Luoteis-Venäjältä Venäjän kaukoitään, Kiinan rajalle saakka.
Valtio omistaa Venäjällä pääosin metsät, joita se vuokraa yrityksille.
Kannattaa satsata myös palveluvientiin
Venäjän pääministeri Dmitri Medvedev antoi helmikuussa määräyksen uuden metsälain valmistelusta.
Uuden lain myötä pyritään muun muassa karsimaan laittomia hakkuita ja siirtymään puutavaran sähköiseen merkintään.
Venäjällä hakattiin puuta noin 234 miljoonaa kuutiometriä vuonna 2018. Sahatavarasta 60 prosenttia viedään Kiinaan.
Jaana Rekolaisen mukaan Venäjällä on kuitenkin viime aikoina virinnyt halu rajoittaa vientiä ja kehittää omaa metsäteollisuutta ja saada siten jalostusastetta kotimaassa korkeammaksi.
”Tämä avaa suomalaisille mahdollisuuksia erityisesti teknologian toimittajina puuta jalostavaan teollisuuteen. Tiedossa on lisäksi useita sellutehdashankkeita eri puolilla Venäjää”, Rekolainen kertoo.
Hän uskoo myös, että laite- ja järjestelmätoimitusten ohella suomalaisella metsänhoidolla voisi olla tarjottavaa itänaapuriin, jossa suuret hakkuumäärät ovat johtaneet paikoin puupulaan.
”Suomessa osataan järkevä metsänhoito, joka perustuu siihen, että kun hakataan, niin istutetaan myös uutta. Suomalaiset ovat kehittäneet lisäksi sähköisiä välineitä metsävaratiedon keruuseen, joilla olisi varmasti Venäjällä kysyntää.”
Rekolainen muistuttaakin, että investoinnit eivät välttämättä tarkoita ainoastaan suuria teollisuuslaitoksia, vaan satsata voi myös palveluvientiin. Metsäsektorin investointien ohella suomalaiselle osaamiselle olisi tarvetta myös jätehuollossa, joka on parhaillaan kuuma aihe Venäjällä.
”Jätehuoltouudistus on lähtenyt Venäjällä kunnolla käyntiin vasta tämän vuoden alusta. Presidentti Vladimir Putinin ukaasilla perustettiin tammikuussa valtiollinen jätehuoltoyhtiö koordinoimaan uudistusta ja vauhdittamaan paisuneen jätevuoriongelman ratkaisua”, kertoo Rekolainen. Jo aiemmin Venäjän alueet oli velvoitettu valitsemaan alueelliset jäteoperaattorit, joiden järjestämisvastuulle jätehuolto paikallistasolla kuuluu.
Ei politiikkaa, vaan bisnestä
SVKK:lla on jäseniä noin 700, joista 550 on suomalaisia. Osuustoiminnallisista yrityksistä jäsenistöön lukeutuvat Venäjällä toimivat Valio, Atria ja Metsäliitto.
Suomalais-Venäläisen kauppakamarin keskeisin tehtävä on auttaa suomalaisia yrityksiä viennin ja liiketoiminnan kehittämisessä Venäjällä. Venäläisiä jäsenyrityksiään SVKK auttaa kumppaneiden löytämisessä Suomesta.
Kun SVKK perustettiin vuonna 1946, elettiin jälleenrakennuksen aikaa. Neuvostoliittoon viedyt sotakorvaustuotteet kehittivät osaltaan Suomen vientiteollisuutta.
Idänkaupan huippuvuosina SVKK:n toiminnalla oli myös selkeä diplomaattinen ja poliittinen ulottuvuus.
Nyt on kuitenkin toisin.
”Nykyisin keskitymme vain ja ainoastaan talouteen ja kauppaan emmekä puutu poliittisiin asioihin. Teemme sen, minkä osaamme parhaiten eli edistämme bisnestä”, Jaana Rekolainen korostaa.
Hän painottaa verkostojen roolia Venäjän-kaupassa, oli kyseessä sitten yhteydet viranomaisiin tai yritysten vertaisverkostot, joissa voi vaihtaa kokemuksia.
Rekolaisen mukaan SVKK:n työssä korostuu yhä enemmän myös täsmätiedon merkitys.
”Tietoa on nykyisin paljon, mutta kiireisillä yritysjohtajilla ei ole aikaa etsiä sitä venäjänkielisistä lähteistä. Joten me kaivamme liiketoiminnan kannalta olennaisen tiedon ja tuomme sen heidän työpöydälleen. Vastaavasti tuotamme venäjäksi tietoa siitä, mitä tarjottavaa suomalaisilla yrityksillä on Venäjän-markkinoille.”
Kannattaisiko pienen design-tuotteita valmistavan osuuskunnan liittyä SVKK:hon, jos se pohtii vaikkapa tuotteiden saamista varakkaiden pietarilaisten ulottuville?
”Ilman muuta. Tarjoamme maksutonta neuvontaa, jossa kartoitetaan yrityksen mahdollisuuksia Venäjällä toimimiseen. Jos asiantuntijamme katsovat, että kysyntä tai yrityksen resurssit eivät ole riittäviä bisneksen pyörittämiseen itänaapurissa, on sekin hyvä tietää ennen suurempia panostuksia”, vastaa Rekolainen. Jos taas näemme potentiaalia, suosittelemme askelmerkit eteenpäin. Venäjän-kaupan asiantuntemuksestamme ja verkostoistamme hyötyvät kaiken kokoiset yritykset.”
Kiehtova kaukoitä, suuri tuntematon
Venäjän kaukoitä on alue Venäjän itäisimmässä osassa Itä-Siperiassa. Se rajoittuu Kiinaan, Japaniin ja Koreaan, joista alueelle tulee paljon matkailijoita ja työntekijöitä.
Vaikka alueen keskuksiin lukeutuva Vladivostok sijaitsee syvällä Aasiassa, sen asukkaat kokevat itsensä eurooppalaisiksi. Samoin tuntevat miljoonat itäaasialaiset turistit, jotka voivat nauttia kaupungissa italialaisesta oopperasta tai syödä esimerkiksi Hesburgerissa.
”Kärkikehitysalueiden ja Vladivostokin vapaan satama-alueen tarjoamien etujärjestelmien kautta yritykset voivat saada verohelpotuksia ja hallinnollista apua. Tätä mahdollisuutta ovat jo hyödyntäneet sijoittajat monista eri maista. Valitettavasti suomalaisille yrityksille kaukoitä on toistaiseksi ollut valkoinen läntti kartalla, mutta olen varma, että tilanne voi muuttua”, sanoo investointijohtaja Vasili Grudev Venäjän kaukoidän kehitys- ja investointivirastosta.
Osuustoimintaa kehitetään kaukoidän federaatiopiirissä alueellisten tavoiteohjelmien puitteissa. Suunnitteilla on myös käynnistää maatalouden pienyrittäjyyden ja osuustoiminnan kehittämiseen tähtäävä kansallinen hanke.
Kaukoidän hehtaari -ohjelman kautta perustettiin Magadanin alueelle yhdistys, jonka tavoitteena oli luoda seudun maatalousyrittäjille yhteinen ajoneuvokanta, taimi- ja työkaluvarasto, vihannesvarasto ja jalostusyksikkö.
”Yksin sitä ei pysty järjestämään. Yhdessä saadaan sekä vähennettyä tuotantokustannuksia että voidaan myös myydä valmiita tuotteita suoraan isoille yrityksille, mikä tarkoittaa kuluttajahintojen laskua”, valottaa Aljona Nikitenko, Agro-Sever -maatalousosuuskunnan puheenjohtaja.
Osuustoiminnan pilottihankkeessa Primorjessa on puolestaan mukana kaksi maatalousosuuskuntaa: hankintaosuuskunta sekä jalostus- ja myyntiosuuskunta. Projektiin osallistuneet ovat saaneet 8 hehtaaria viinitarhaksi ja maata istutuksia varten. Tuotteita varten rakennetaan myös jalostusasemaa.
”Olemme vasta alussa. Viininviljely ei ole helppoa. Vie 3-4 vuotta ennen kun saadaan iso sato. Mutta nyt jo on havaittu, että valittu toimintamalli on tehokas”, kertoo Dolina-snab -osuuskunnan puheenjohtaja Aleksandr Butenko.
Venäjän kaukoidässä on tällä hetkellä rekisteröity 613 osuuskuntaa, joista 147 toimii jalostusteollisuudessa, 63 palvelualalla, 45 myynnissä, 21 hankintapuolella, 182 luottotoiminnassa ja 155 muilla toimialoilla. Alueella ei ole osuuskauppaketjuja eikä osuuspankkeja.
