Vientiponnisteluja ei tehdä Suomessa tarpeeksi edes isoissa ruokataloissa, sanoo MTK:n vientijohtaja Thimjos Ninios.
Elintarviketeollisuudessa menestyminen ei aina perustu massatuotantoon. Pieni ja ketterä yritys voi edetä nopeasti vientimarkkinoille, kun taas isot voivat olla suuria ja hitaita.
”Pieni toimija pystyy satsaamaan lisäarvotuotteiden tuotekehittelyyn ja valmistukseen enemmän kuin suuryritys, joka ei halua niitä tuottaa esimerkiksi kustannussyistä”, toteaa MTK:n joulukuussa aloittanut vientijohtaja Thimjos Ninios.
Hän kuitenkin muistuttaa, että mikäli yritys haluaa tuotteitaan esimerkiksi saksalaisen kauppaketjun hyllylle, volyymit pitää olla todella suuret. Siihen eivät välttämättä yksittäisen yrityksen muskelit pelkästään riitä.
Jos pk-yritykset aikovat tosissaan päästä Euroopan markkinoille, niiden on tehtävä yhteistyötä ja perustettava vaikkapa alihankintaketjuja.
Isoista osuustoimintayrityksistä vientipyrkimyksissä erottuu Ninioksen mukaan edukseen Valio, joka tuo vuosittain runsaasti uutuustuotteita markkinoille. Valion tuotekehitys on sekin kansainvälistä huippua.
”Ruokatalojen toiminta ei suoraan sanottuna ole kovin vientipainotteista. Monella pyrkimys tuntuu olevan ottaa isoin siivu Suomen markkinoista, kun kasvua kannattaisi hakea maan rajojen ulkopuolelta”, napauttaa Ninios.
Hänen mielestään pitää siirtyä globaalimpaan ajatteluun, kun puhutaan markkinoista ja tuotannosta.
”Hyvä esimerkki tästä on Irlanti, jossa tuotetaan ruokaa 25 miljoonalle ihmiselle, vaikka maan asukasluku on viisi miljoonaa. Tilanteen selittää irlantilaistuotteiden suuri kysyntä vientimarkkinoilla.”
Kuunnelkaa kuluttajia
Tuotekehittelyssä Ninios neuvoo tutustumaan kohdemaan kuluttajien mieltymyksiin.
”Emme voi olettaa, että japanilainen kuluttaja pitää juuri samoista mauista kuin me itse pidämme. Tämän vuoksi meidän tulee osata huomioida vientimaan tarpeet ja pystyä tarvittaessa myös joustamaan omista tottumuksistamme.”
Ninios painottaa, että eri yritysten tuottaman ruuan yhteinen nimittäjä on kotimaisuus. Sitä kannattaisi hänen mukaansa korostaa myös elintarvikkeiden markkinoinnissa.
Tässäkin yritykset voisivat tehdä yhteistyötä.
”Lähtökohta olisi, että puhuttaisiin kotimaisuudesta, kuten läpinäkyvästä arvoketjusta tai vaikkapa salmonellavapaasta kananmunasta ja siipikarjasta. Yrityskohtainen erikoistuminen tapahtuu jalostuksessa syntyvien lisäarvotuotteiden kautta.”
Yksi kotimaisen ruuantuotannon vahvuuksista on myös jäljitettävyys.
”Yksinkertaisimmillaan jäljitettävyys tarkoittaa sitä, että tiedämme, mistä tuote on peräisin ja mitä eläin on syönyt ennen kuin se päätyy pakattuna kaupan hyllylle. Digitalisoimalla tuotantolinjaa jäljitettävyys parantuu huomattavasti.”
Eheän arvoketjun merkitys on korostunut viime aikoina, kun riskit eläintautien puhkeamiselle ovat kasvaneet. Hälyttävin esimerkki tästä on jo eri puolille Eurooppaa levinnyt afrikkalainen sikarutto.
Erityisen huolestuttava tilanne on lihataloille kuten Atrialle ja HKScanille, jotka ovat juuri saaneet porsaanlihan viennin käyntiin Aasiaan.
”Jos sikarutto saavuttaa Suomen, on se katastrofi ainakin siltä osin, että vientiä ei pysty tekemään EU:n ulkopuolelle samalla tavalla kuin nyt. Toisaalta meneillään oleva epidemia voi avata viennille myös uusia mahdollisuuksia, jos markkinoihin on tullut aukkoja tapausten vuoksi”, Ninios pohtii.
Kotimainen vilja kiinnostaa
MTK:n vientijohtaja vie keskustelun takaisin jalostukseen.
”Vaikka Suomi on suuri kauranviejä, viennin arvo on hyvin pieni verrattuna esimerkiksi Britanniaan tai Saksaan. Syynä tähän on se, että suomalaiset vievät raakakauraa eivätkä jalosta sitä kilpailijoidemme tavoin korkean lisäarvon tuotteiksi kuten välipalapatukoiksi tai muroiksi.”
Ninioksen mukaan viljanvienti Suomesta ei ole uusi juttu, mutta tähän asti on viety lähinnä rehuviljaa. Vasta viime vuosina suomalaisessa viljassa on havaittu ominaisuuksia, joista suuret globaalit yritykset ovat kiinnostuneita. Hän mainitsee esimerkkinä gluteenivapaan kauran, jota esimerkiksi maailman suurin pastayhtiö Barilla käyttää tuotteissaan.
MTK laittoi ison vaihteen päälle vientiponnisteluissa tammikuussa pidetyillä Berliinin kansainvälisillä Grüne Woche -ruokamessuilla, jossa Suomi nähtiin kumppanuusmaan roolissa.
Hankkeen toteuttamisesta vastasi MTK ja sitä oli tukemassa maa- ja metsätalousministeriö osana elintarvikeviennin kasvattamiseen tähtääviä toimenpiteitä.
Suomi pyrkii messujen kautta elintarvikeviennin kasvattamiseen kärjessä antibioottivapaus ja vastuullisesti tuotetut ja terveysvaikutteiset maito-, vilja-, marja, ja kalatuotteet sekä kiinnostavat alkoholibrändit ja pienpanimot.
Thimjos Ninios pyrkii tehtävässään muun muassa auttamaan alan toimijoita hiomaan vientistrategioita ja löytämään vientituotteeksi sopivia tuotteita.
Nimityksen taustalla on kansallisten tukien neuvotteluissa vuonna 2016 sovittu elintarvikeviennin edistämishanke.
”Aion edistää yritysten ja eri vientitoimijoiden välistä yhteistyötä ja saamaan ne neuvottelupöytään” kertoo Ninios.
Ennen MTK:ta Ninios veti Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran 18 henkilön vientitiimiä. Hän oli omalla panoksellaan myös avittamassa neuvotteluja, jotka johtivat suomalaisen sianlihan vientiluvan saamiseen Kiinaan.
Suomalais-kreikkalainen Ninios on syntynyt Ruotsissa ja tehnyt eläinlääkärin opinnot Italiassa. Hänen äitinsä on suomalainen ja isänsä Kreikasta, oliiveistaan tunnetusta Kalamatan kaupungista.
