”Yhteiskunta on edennyt yhä markkinaehtoisemmaksi, nopeammin ja pidemmälle kuin poliittinen oikeisto olisi uneksinutkaan vielä joitakin vuosikymmeniä sitten. Talouden ideaaliksi on nostettu osakkeenomistajan voiton maksimointi. Se ei ole kuitenkaan luonnonlaki. On olemassa esimerkiksi osuustoimintaliike, jonka lähtökohta ei ole maksimaalinen voitto, vaan jäsenten muodostaman yhteisön pitkäaikainen hyöty. Suomessa, jossa on pitkä osuustoiminnan perinne, onkin helppo nähdä, että taloudellinen toiminta voidaan organisoida monelta pohjalta.”
Näin muotoilee Vihreän liiton puoluesihteeri Lasse Miettinen. Hän muistuttaa, että jo vihreän liikkeen alussa monilla sen perustajilla oli vahva kiinnostus vaihtoehtoisia taloudellisen toiminnan muotoja kohtaan. Myös osuustoimintaa.
”Mitä osuustoiminta on? Se on syntynyt vastauksena siihen, että on yhdessä organisoitu taloudellista toimintaa yhteisön eteen. Se on syvää arvoa, joka on puhutellut suomalaisia kauan”, sanoo Miettinen.
Vihreä talousnäkemys
Vihreässä liikkeessä talous nähdään välineenä, ei itseisarvona. Talouden tehtävänä on palvella ihmisen ja ihmiskunnan hyvinvointia luonnon kestokyvyn rajoissa.
”Inhimillisesti arvokas elämä on turvattava ihmisille niin, että emme kuluta enemmän kuin on varaa ottaa yhteisestä kodistamme, maapallolta.”
Vihreän liikkeen arvot lähtivät 1980-luvun ongelmista, jotka ylittivät kansallisvaltioiden rajat. Ympäristö- ja kehitysongelmat, sorto ja syrjintä olivat ylikansallisia, joten myös ratkaisujen tuli olla ylikansallisia. Tämä näkyy kaarena tähän päivään, sanoo Miettinen.
Kun asetetaan talouden pelisääntöjä – paikallisia, valtiollisia, kansainvälisiä – millä välineillä voimme ohjata taloutta siihen suuntaan, mitä maapallo ja ihmiskunta edellyttävät, kysyy Miettinen.
Tarvitsemme lait ja normit, joilla ohjataan taloudellista toimintaa kestävän kehityksen suuntaan. Yksittäisen kansallisvaltion paukut kuitenkin loppuvat. Tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä, koska yksittäinen valtio on globaalien markkinoiden keskellä melko voimaton. ”Emme ole helppojen asioiden kanssa tekemisissä.”
Hän jatkaa, että globaalin perspektiivin rinnalla vihreän liikkeen perustajia kiinnosti pieni mittakaava, paikallisuus. Maailmaa muutetaan pienillä teoilla ja paikallisesti. Tämä tulee lähelle osuustoiminnan perusajatusta: luodaan paikalliset osuuskunnat edistämään yhteisön hyvää lähellä, omalla paikkakunnalla.
Miettinen korostaa, että EU on toimiva rakenne pelisääntöjen asettamiseksi.
”Ei pidä unohtaa EU:n historiallista tehtävää: ei koskaan enää sotaa. Elämme maanosassa, joka kaksi kertaa viime vuosisadan aikana teurasti nuoret ikäluokkansa länsi- ja itärintaman helvetissä. Nyt olemme saaneet elää seitsemänkymmentä vuotta ennennäkemätöntä rauhan aikaa aiemmin sotien runtelemalla mantereella. Myöskään Kioton ilmastosopimusta ei olisi tullut ilman EU:ta. Kun finanssikriisi iski, EU on pystynyt rauhoittamaan tilannetta tavalla, johon yksittäiset valtiot eivät olisi kyenneet.” Tekemiset ovat poliittisesta tahdosta ja johtamisesta kiinni, painottaa Miettinen.
Oikeaa sääntelyä
Miettinen pohtii, että Suomessa on ollut nähtävissä kehitys, jossa eri yhteisömuotoja koskevaa lainsäädäntöä halutaan yhtenäistää osakeyhtiölain suuntaan. Eri yhteisöillä on kuitenkin erilainen perusajatus. Osakeyhtiössä se on omistajien voitto. Rekisteröidyssä yhdistyksessä tähdätään jäsendemokratian johdattamana yhteiseen aatteelliseen päämäärään. Osuustoiminnalla on osuuskunnan jäsenten päätösvaltaan pohjaava taloudellinen perustehtävä tuottaa jäsenetuja.
”Pitää kunnioittaa eri yhteisömuotoja. Ei pidä yhdistää yhteisölainsäädäntöä samaan muottiin, koska siinä häviäisi yhteisöjen ominaispiirteet.”
Miettinen jatkaa, että vihreiltä on helppo saada tukea ajatukselle, että osuustoimintaa tulee säädellä asianmukaisesti.
”Osuustoiminnallinen yritysmalli on valmis. Se ei ole rikki. Mutta jos osuustoimintakentältä tulee aloitteita, että mallia pitää lainsäädännöllisesti päivittää, se kyllä otetaan huomioon. Ehjää ei tietenkään kannata ryhtyä korjaamaan.”
Ekologiseksi edelläkävijäksi
Miettinen muistuttaa, että 1970-luvulla havahduttiin, että sosiaalisia kysymyksiä ei voida ratkaista, jos ekologisia kysymyksiä ei oteta huomioon. Jos ympäristöä ei pelasteta, ihmiset eivät pelastu. Jos ihmisiä ei pelasteta, ympäristö ei pelastu. Osuustoiminta lähti 1900-luvun alussa sosiaalista vastuuta korostavasta lähtökohdasta. Tätä tavoitetta ei tarvitse Miettisen mukaan muuttaa – otetaan vain ekologiset reunaehdot mukaan.
Osuustoiminnalla on iso rooli myös siinä mielessä, että yritysmalli on vahva juuri maa- ja metsätalouden ympärillä.
”Aika voisi olla kypsä osuustoiminnan syvälle pohdinnalle siitä, että miten ympäristön kantokyky voisi olla vahvemmin mukana osuustoiminnan tehtävänasettelussa. Vain ympäristön kannalta kestävällä pohjalla oleva toiminta voi menestyä pitkällä aikavälillä, jossa perspektiivi on vuosisata tai enemmän. Osuustoiminnalla voisi olla kaikki edellytykset tällaiseen kaukonäköisyyteen.”
”Kun keskustelen elinkeinoelämän kanssa, tulee selväksi, että yritykset tarvitsevat selkeät ja ennustettavat pelisäännöt. Tämä on oikeutettu tavoite. Lainsäätäjän tulee asettaa selkeät puitteet ja pelisäännöt, jotka eivät poukkoile vuodesta toiseen. Yksittäiset yritykset eivät muutoin voi käyttäytyä luonnon kannalta kestävästi, sillä ainakaan osakeyhtiölogiikka ei salli ekologisia sivuagendoja, jos haluaa pysyä kilpailussa mukana,” pohtii Miettinen.
Hän sanoo, että ehkä osuustoiminnalla on enemmän vapauksia määritellä sitä, miksi ja miten toimimme. Onko siis osuustoiminnalla edelläkävijän mahdollisuutta ekologisissa kysymyksissä, jolloin myös jäsenet ja asiakkaat palkitsisivat oikeasta käyttäytymisestä. ”Siitä myös osuustoimintayritysten talous iloitsisi”, motivoi Miettinen.
