Perimmäinen syy osuuskuntien menestymiseen on toiminnan tarkoitus ja sen perustaksi kehitetty yrittäjyysmuoto.
”Parhaat keskittämisedut ja panostaminen osuustoiminta-ajatukseen on merkinnyt kiistatonta menestystä. Se on suurin lupaus ja iso velvoite. Kun markkinaosuus on kannattavasti kasvanut, se osoittaa onnistumisen perustehtävässä. Kaikkien johtamisoppien ja -oppaiden maailmassa tehtävä on lopulta yksinkertainen: pitää seurata perustehtävää.”
Tähän tiivistää pohdintansa maakuntansa läpikotaisin tunteva Pohjois-Karjalan Osuuspankin toimitusjohtaja Jaana Reimasto-Heiskanen.
Kaikki yritykset pohjautuvat Reimasto-Heiskasen mukaan omistusmalliin. Se tarkoittaa sitä, että kenen etuja yritys ensisijaisesti ajaa.
”Palveluosuuskunnassa eli osuuspankissa se on käyttäjäomisteisuus. Sitä enemmän hyötyjä, mitä enemmän käyttää palveluja. Se on menestyksemme takeena.”
Perustarkoitus on ollut sama vuodesta 1902. ”Se on vaativa perustehtävä”, Reimasto-Heiskanen toteaa.
Osuuspankkien menestys noudattelee Suomen yleiskehitystä. Osuuspankeilla on mennyt yhtä hyvin kuin asiakkaalla. Parhaiten on menestytty kuitenkin murrosvaiheissa. On muututtu sitä mukaa kuin jäsenistön odotukset ovat muuttuneet.
”Nyt on käsillä todella iso murrosvaihe. Suurimmassa muutoksessa ovat asiakaskäyttäytyminen, digitalisaatio, kilpailutilanne, toimialan sääntely ja makrotalous.”
Liikeyritys- ja jäsenyhteisörooli
Reimasto-Heiskanen painottaa, että osuustoiminnallisella yrityksellä on kaksoisluonne, liikeyritys- ja jäsenyhteisörooli.
”Tämä on identiteetin perusta. Ensin pitää onnistua liiketoimintaroolissa. Pitää onnistua jokaisen asiakkaan kanssa. Asiakkaan taloudellinen lisäarvon, turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen on päämäärämme. Siihen tarvitsemme hyvät palvelut ja jäsenhyödyt. Jos liiketoiminnassa ei menesty, koko yritys on riesa yhteiskunnalle.”
Myös yhteisöllisen roolin toteuttaminen kumpuaa perustehtävästä, sanoo Reimasto-Heiskanen.
”Paljon puhutaan vauraudesta ja vakaudesta. Näiden edistäminen hyödyttää koko yhteisöä. Finanssialalla on iso rooli yhteiskunnan vakauden takaamisessa. Osuuspankki ei ole itseään, vaan jäseniään varten. Se on osa ympäröivää yhteisöä.”
Osuuspankissa on arvokasta, kun paikallinen päätöksenteko yhdistyy alueen tuntemiseen. Osuustoimintayritys yhdistettynä paikalliseen asiantuntemukseen muodostaa sellaisen kokonaisuuden, jossa edut kohtaavat. Luottamus mitataan joka päivä. Se on molemminpuoliseen luottamukseen perustuvaa liiketoimintaa kuten 100 vuotta sitten.
Reimasto-Heiskanen kertoo, että hänelle on ollut vahva oivallus, että lopulta liiketoiminnan tuotto käytetään varsin moninaisesti jäsenten hyväksi. Usein puhutaan bonuksista ja tuotto-osuuksien korosta, hyvä niin. Nyt on OP Ryhmässä käytetty kaksi miljardia euroa investointeihin. Myös se tapahtuu jäsenen hyväksi, sillä asiakaskäyttäytyminen muuttuu ja siihen osuuspankit vastaavat.
”Kehitystoimintamme keskittyy asiakkaiden palvelutarpeisiin.”
Yliopistolle luennoimaan
Vähäinen osuustoiminnan tutkimus ja opetus harmittavat Jaana Reimasto-Heiskasta. Ajatus nousi esiin, koska hän on juuri itse valmistautumassa luentoon Itä-Suomen yliopiston osuustoimintakurssilla. Yhdeksän kymmenestä suomalaisesta on osuustoiminnassa mukana, mutta mallia on ollut työlästä saada mukaan liiketaloustieteisiin.
Välillä asiakasomistajakeskeistä mallia väännetään väkisin sijoittajakeskeiseksi. Maailma on kuitenkin kuin luisumassa osuustoiminnalle. Vastuullisuus ja voimistuva yhteisöllisyys korostuvat maa-ilmassa myös digitalisaation myötä.
Reimasto-Heiskanen näkee, että perustehtävän voima kantaa edelleen. Sen toteuttamiseksi tarvitaan yhteiskunnan lukutaitoa ja modernia tapaa toimia.
”Joku sanoo, että osuustoiminta on päälle liimattua? Miksi joku ajattelee niin? Mitkä asiat saavat sellaisen kuvan syntymään? Jos osuustoiminta-ajatus ei mene perille, emme ole onnistuneet ja meidän pitää nöyrästi edelleen kehittää malliamme eteenpäin.”
”Osuustoiminnan kulttuuriin ei kuulu itsensä esille tuominen. Tässä olemme tosi suomalaisia. Omaa asiaa ei ole liikaa nostettu esille. Puhukoon lopputulos puolestaan, ajatellaan. Se on vallitseva ajatus, mutta riittäkö se?”
