Pellervo laittoi nuoret keskustelemaan osuustoiminnasta ja osuuskuntien mahdollisuuksista.
On kirpeä syksyinen perjantaiaamu, kun lähestymme Turun Kakolaa. On neuvottu pukeutumaan lämpimästi, koska käytöstä poistetussa vankilassa ei ole lämmitystä, ei juoksevaa vettä eikä edes valoja. Onneksi on aurinkoinen päivä.
Innovaatioilla tulevaisuuteen
Suomen Nuorkauppakamarit, etunenässä Turun alueen kamarit, järjestivät 13.10. Kakolan entisessä lääninvankilassa Finland Youth Forumin, jonne myös Pellervo-Seura pyydettiin kumppaniksi.
Tapahtuman tavoitteena oli koota yhteen yrityselämän, julkisen sektorin, järjestökentän ja politiikan tulevaisuuden lupaukset. Forumissa 18-40 -vuotiaiden nuorten osallistujajoukko sai tilaisuuden pohtia yhdessä vastauksia siihen, millaisilla innovaatioilla Suomi pärjää seuraavan 100 vuotta alati muuttuvassa maailmassa. Tapahtuma kuului myös Suomi100 -vuoden viralliseen ohjelmaan.
Uudenlainen pakopeli
Forum toteutettiin vankilan selliosastolla. Karu ympäristö loi kieltämättä ainutkertaiset puitteet tapahtumalle. Olimme saaneet vapaat kädet miettiä omaa selliämme, tosin meille määrätyn YK:n kestävän kehityksen tavoitteen ympärille. Jokaisella kumppanilla oli siis oma selli, oma kestävän kehityksen tavoite sekä itse luoma oma haaste.
Noin neljän hengen ryhmät kiersivät pakohuone-pelityyppisesti sellejä pohtien ratkaisuja kumppaneiden esittämiin haasteisiin. Nuorten keksimät ideat ja ajatukset kirjoitettiin sellien seiniin ja näin päästiin siirtymään seuraavaan selliin ja haasteeseen. Aikaa ratkaisun pohtimiseen oli vartti. Pelin päättyessä osallistujat kokoontuivat vankilan kirkkoon ja sellien tuotokset koottiin yhteiseen videoon.
Pellervon lisäksi kumppaneina olivat muun muassa Pure Waste, YES ry, Hippos ry, Turun luonnonsuojeluyhdistys ja Kankaanpään A-koti. Osallistujajoukko taas koostui nuorkauppakamarilaisista, paikallisista lukiolaisista sekä nuorista järjestöaktiiveista.
Kestävän kehityksen tavoitteet
Tapahtuman tuotoksena pyrittiin luomaan ratkaisun avaimia mukaan lähteneiden yritysten ja järjestöjen haasteisiin, mutta myös maailmanlaajuisiin YK:n kehitystavoitteisiin, jotka ovat jatkumo YK:n vuosituhattavoitteille. Kehitysohjelma on voimassa vuodesta 2016 vuoteen 2030 ja päätavoitteita on peräti 17. Kestävän kehityksen tavoitteet koskettavat kaikkia YK:n jäsenvaltioita, kun vuosituhattavoitteet koskettivat vain kehitysmaita.
Tavoitteena ovat muun muassa hyvä koulutus, sukupuolten tasa-arvo, edullinen ja puhdas energia sekä rauha ja oikeudenmukaisuus. Pellervo sai teemakseen kestävän teollisuuden, innovaatiot ja infrastruktuurit. Ei ehkä se ensimmäinen valinta, mutta tällä mentiin.
Pellervon selli ja haaste
Pellervo ei liian usein pääse mukaan erityisesti nuorille suunnattuihin tapahtumiin. Päätimmekin rakentaa oman kestävän kehityksen haasteemme lähinnä innovaatio-sanan ympärille ja keskittyä yleisesti osuustoimintaan ja osuuskuntien mahdollisuuksiin.
Haasteemme kuului seuraavasti: miten osuuskuntien avulla saadaan jakamistaloudesta paras hyöty? Apukysymyksinä oli lisäksi, miten pidetään rahavirrat Suomessa, miten saadaan paikallisyhteisöt liikkeelle sekä miten tulevaisuuden työ organisoidaan?
Nuorilla oli ideoita
Eksynyt katse, hiljaisuus, siinä tiivistettynä osallistujien ensireaktiot, kun kerrottiin haasteemme. Saimme aika paljon selvittää nuorille, mistä osuustoiminnassa ja osuuskunnissa on kyse, mutta nopeasti he pääsivät juonesta kiinni ja ideoita ja hyvää keskustelua alkoi syntyä.
Osallistujat muun muassa kirjasivat osuustoiminnan hyviksi puoliksi joustavuuden, matalan kynnyksen aloittaa, sen että mukana olijat sitoutuvat vahvemmin sekä yrittäjien synergiaedun ja innovaatiot. Moni havahtui vasta keskustelujen kautta siihen, että osuuskunta on hyvä keino tuoda eri alojen osaajat yhteen.
Osallistujat ideoivat lisäksi eri aloja, joille osuuskunnilla voisi olla tarvetta. Keksittiin taloyhtiöiden auto-osuuskuntia, vuokranantajien, paikallisoppaiden ja kyläyhteisöjen osuuskuntia. Yksi osallistuja toivoi osuuskuntamuotoista freelancepankkia ja toinen nuorten työnvälitysosuuskunta. Ja aika luonnollisesti myös sosiaalinen yrittäjyys lastenhoidon sekä vanhus- ja vammaispalveluiden piirissä nousi esille.
Miksei osuuskuntia tunneta?
Suurin osa osallistujista ei tiennyt osuuskunnista käytännössä mitään ja monella oli vääriä käsityksiä osuustoiminnasta. Erityisenä haasteena nähtiin olemassa olevien harhaluulojen oikaiseminen. Keskustelu kääntyikin usein siihen miksi näin on.
Nuoret pohtivat, että ratkaisu löytyy yhtäältä kasvatuksesta toisaalta osuuskuntien mahdollisuudet ja hyvät puolet pitäisi paremmin ja laajemmin tuoda esille. Osuuskunta pitäisi tuoda lähelle ihmistä.
Helpommin sanottu kuin tehty. Tätä osallistujatkin pohtivat ja miettivät, pitäisikö olla olemassa hyvän osuuskunnan kriteeristö, jonkinlainen osuuskunnan joutsenmerkki, jonka avulla osuuskunnat voi tunnistaa.
Tuotteistakaa osuuskunta!
Yllättävän monessa ryhmässä keskustelu kääntyi myös pohdintoihin omistamisesta. Kuka tulevaisuudessa omistaa tavarat ja palvelut ja ollaanko siirtymässä enemmän omistamisesta verkostoihin. Jos näin on, osuuskunnissa on selvää potentiaalia, mutta ihmisten pitää silloin myös ymmärtää, että osuuskunta on vaihtoehto. Harmillisesti aika oli niin lyhyt, että juuri kun keskustelut lähtivät lentämään, kello jo soi ajan päättymisen merkiksi.
Kannatti lähteä mukaan
Pellervon sellissä ehti käydä seitsemän ryhmää eli monta kymmentä nuorta yhteensä noin sadasta osallistujasta. Kun päivä oli ohi ja katsoimme seinällä olevaa lakanaa, johon osallistujat olivat mietteitään kirjanneet, tuli tunne, että nyt on päästy eteenpäin. Vaikka tavoitimme vain muutamia kymmeniä ihmisiä, saimme heidät todella pohtimaan osuustoimintaa ja osuuskuntien merkitystä Suomelle.
Yksi lause seinältä pisti erityisesti silmään ja jäi mieleen, kun uupuneina pakkasimme tavarat ja jätimme Kakolan taaksemme: pidetään Suomesta huolta.
