Kuljetusalan ammattilaisella pitää olla kylmät hermot ja hurttia huumorintajua. Elintarvikekuljetuksissa kuljettajalla on iso vastuu kylmäketjun katkeamattomuuden hallinnassa.
Kilon Osuus-Autossa (KOA) työskentelevä kuljettaja Marko Laurell aloittaa työvuoronsa Inex Partnersin Espoon Kilon logistiikkakeskuksessa aamulla kello yhdeksän.
Yhteensä 23 vuotta espoolaisessa KOA:ssa toiminut Laurell suorittaa tottuneesti jakeluauton ajoonlähtötarkistuksen.
”Aamu lähti ihan normaalisti käyntiin. Aluksi katsottiin autosta vaadittavat nesteet ja polttimoiden toiminnot. Tarkistuksen jälkeen voidaankin siirtyä lastaamaan”, toteaa Laurell.
Myös kuljettajan varustuksen on oltava asianmukainen eli päällä tulee olla turvakengät ja huomioliivit. Samoja varusteita edellytetään myös Osuustoiminta-lehden toimittajalta, joka viettää kokonaisen työpäivän kuorma-auton kyydissä. Turvallisuus ennen kaikkea!
Inex Partners on S-ryhmän omistama logistiikkayhtiö, joka huolehtii muun muassa varastoinnista ja kuljetuksesta. KOA:n kuormureissa matkaa tavaraa S-ryhmän kauppoihin. Inexin varastoille tuotteet kulkevat joka puolelta maailmaa ja kotimaata.
Logistiikkakeskuksessa käy vilske, kun kuljettajat lajittelevat kuormiin lavoja, jotka myöhemmin jaetaan kauppoihin. Marko Laurell suuntaa tällä kertaa Hyvinkään Prismaan, joka sijaitsee aivan Hyvinkään ydinkeskustassa Kauppakeskus Willassa.
”Otamme kymmenisen lavaa tuoretavaraa kyytiin Kilosta ja jatkamme sieltä edelleen Sipoon logistiikkakeskukseen, mistä otetaan mukaan kuivatavarat”, Laurell valottaa.
Lastaus etenee vauhdilla, kun Laurell siirtää pumppukärryillä kuorma-auton uumeniin tuoretuotteita, kuten suomalaista hernettä, omenoita ja banaaneita. Kuormassa on tuoretuotteita kaikkiaan 4 000-5 000 kiloa.
Kilon varastolta jakeluun lähtevät niin ikään kylmätuotteet, kuten kala, liha ja maitotuotteet.
”Käytän usein käsikäyttöisiä pumppukärryjä, vaikka sähkökäyttöiset lavansiirtovaunut eli ’sähköpässit’ olisivatkin saatavilla. Tämä on mainiota työpaikkaliikuntaa, jonka kautta saa pidettyä lihaksiston vetreänä. Kävelyäkin tulee normaalipäivänä 5-10 kilometriä.”
Laurell on mitannut liikkumistaan myös askelmittarilla. Kyse ei ole aivan mitättömästä lukemasta, sillä hänelle kertyy päivässä noin 15 000 askelta.
Työpaikkaliikunnalle onkin tarvetta, sillä ammattikuljettaja joutuu istumaan kuorma-auton hytissä yleensä pitkän tovin päivässä. Laurellin mukaan kaupunkijakelussa työpäivästä ajoa on noin 30 prosenttia ja noin 70 prosenttia taas lastaamista ja purkutyötä.
Rahtikirjat kuntoon ennen starttia!
Auto täyttyy tavarasta varttitunnissa. Ollaanko siis valmiina lähtöön?
Ei ihan vielä, sillä ennen seuraavaa etappia pitää tarkistaa, että keräily on valmistunut ja että kyydissä on kaikki mitä pitääkin. Lopuksi kuitataan tietokoneelle tuotteet lastatuiksi ja tulostetaan rahtikirja.
Rahtitoimistossa kestää kuitenkin hetkisen ennen kuin voidaan startata.
”Kuormasta puuttui joitakin tuotteita, joita ei juuri nyt ollut varastossa. Voimme saada täydennykset mukaan aikaisintaan huomenna”, kertoo Laurell.
Täydennyksessä olevat tuotteet ovat hänen mukaansa yleensä pienempiä myyntieriä, kuten vaikkapa suippopaprikaa.
Ennen lähtöä kohti Sipoon terminaalia Marko Laurell kytkee tuliterään Volvo FH -kuorma-autoon perävaunun, jolloin siitä tulee kokonaismassaltaan 68 tonnin yhdistelmä.
Kello on noin 10.30, kun moottori jyrähtää käyntiin ja matka kohti Sipoon terminaalia alkaa. Laurell hyödyntää parinkymmenen minuutin ajomatkan ja nauttii kupposen kuumaa teetä ja pientä välipalaa.
Hän kertoo, ettei harrasta perinteisiä huoltoasemalounaita, vaan syö silloin kun on nälkä ja yleensä kevyesti.
”En ehkä vastaa perinteistä stereotypiaa rekkakuskeista, jotka usein mielletään rasvaisen ruuan ystäviksi”, Laurell naurahtaa.
Uusi logistiikkakeskus hämmentää koollaan
Jutustelu keskeytyy, kun saavumme Inexin jättimäisen logistiikkakeskuksen porteille Sipoon Bastukärrin teollisuusalueelle.
Marko Laurell hoitaa portilla tarvittavat muodollisuudet ja pääsemme köröttelemään kohti lastauslaitureita.
Mittasuhteet logistiikkakeskuksessa ovat valtavat. Jotain kertoo se, että viisi vuotta sitten valmistunut käyttötavaran logistiikkakeskus on kooltaan kymmenen eduskuntatalon kokoinen.
Vuonna 2018 kokonaisuudessaan avautuva päivittäistavaroiden logistiikkakeskus on vieläkin suurempi – jopa 30 eduskuntakuntatalon kokoinen.
Päivittäistavaroiden logistiikkakeskuksen kuivatavaravarasto valmistui kesäkuussa 2016 ja on jo käytössä.
Varaston toiminnot ovat pitkälle automatisoituja ja käytössä olevat tilat lämpötilasäädeltyjä. Erityistä huomiota logistiikkakeskuksessa kiinnitetään työturvallisuuteen.
Valtava keräysautomaatiojärjestelmä tuo Sipoon logistiikkakeskuksessa halutut tuotteet hisseillä yli 20 metriä korkeasta varastosta.
”Täällä lavat ja rullakot tulevat kuljettimella oven eteen, kun taas Kilon varastossa niitä voi joutua hakemaan vähän kauempaa”, Marko Laurell vertaa.
Muutoin tavara siirtyy autoihin perinteisin menetelmin, joko sähköpässillä tai käsikäyttöisin pumppukärryin.
”Varsinaista rahtitoimistoa Sipoossa ei ole. Viivakoodit luetaan lavojen kyljestä lukijalla, minkä jälkeen lavat siirretään autoon. Kun kaikki on kyydissä, tietokoneelta tulostetaan kuormakirjat”, kertoo Laurell.
Tällä hetkellä Sipoon kautta kulkevat kuivatuotteet sekä osa hedelmistä ja vihanneksista. Parin vuoden sisällä logistiikkakeskuksesta alkavat kulkea myös viileässä varastoitavat tuoretuotteet ja pakasteet.
Kilon logistiikkakeskus on tarkoitus sulkea vuoden 2018 loppuun mennessä, kun Sipoon logistiikkakeskus saadaan kokonaan käyttöön.
Merkittävä ero Sipoon uudessa logistiikkakeskuksessa verrattuna Kiloon on työntekijämäärässä. Parhaimmillaan Kilo työllisti 1 400 varastotyöntekijää. Kesällä päätökseen saatujen yt-neuvottelujen seurauksena noin 400 työntekijää irtisanotaan. Sipoon logistiikkakeskus tarjoaa puolestaan työpaikan vain noin 600:lle.
Kylmäketjun pitää olla kunnossa
Kun kuorma on lastattu, lähdetään kuorman kanssa kohti Hyvinkäätä. Kun kyseessä ovat herkästi pilaantuvat elintarvikkeet, tulee kylmäketjun säilyä katkeamattomana varastolta kaupan hyllylle.
Tämän vuoksi autojen kaluston pitää olla ajanmukaista ja tekniikan moitteettomassa kunnossa.
”Kaikki kuormatilamme ovat lämpösäädeltyjä eli kuljetusyksikkömme on varustettu jäähdytys-ja lämmityskoneistolla. Lämpötila säädetään sopivaksi kulloinkin kuljetettavan tavaran mukaan”, Laurell selvittää ja lisää:
”Kone on sen verran tehokas, että se toimii lähes missä olosuhteissa tahansa, oli ulkona sitten hellettä tai 20 astetta pakkasta.”
Kello on 13.30, kun olemme perillä Hyvinkään Prismassa. Kaupankäynti on pikkuhiljaa vilkastumassa, ja Laurell peruuttaa yhdistelmänsä ammattimiehen ottein Prisman purkulaiturille ennen tavaran siirtoa kaupan varastoon.
Vaikka lavoja laiturilla riittääkin, ei ruuhka ole mitään verrattuna vaikka jouluun, Laurell muistuttaa.
Kuorman purkamisen jälkeen Marko Laurellin työpäivä lähenee loppuaan ja kohta jäljellä ovat enää loppurutiinit, jotka hän suorittaa tavallisesti noin klo 16-17.
Päivän päätteeksi Laurell hoitaa paperityöt Inexin tiloissa laskutusta varten ja jättää auton valmiiksi seuraavalle kuljettajalle.
Digitalisaatio näkyy Kilon Osuus-Auton työssä erityisesti siinä, että erilaisista seurantajärjestelmistä on tullut arkipäivää ja niiden käytöstä aktiivista. Piirturit valvovat etenkin sitä, etteivät kuljettajat aja liian pitkiä aikoja yhtäjaksoisesti tai tietyn ajanjakson sisällä.
”Eipä tässä ole ikinä tullut ajoaikojen kanssa mitään ongelmia, mutta hyvä, että valvotaan”, työpäiväänsä lopetteleva Laurell sanoo.
Kanssakäyminen tärkeää
Kauppojen aukioloaikojen vapautumisen myötä myös ruokaa kulkee kumipyörillä koko ajan. Kuljetusliikkeiden jakeluautot toimittavat tavaraa kauppoihin käytännössä vuoden jokaisena päivänä, mukaan lukien arkipyhät.
Niin tekee myös Kilon Osuus-Auto, vaikka tietenkään kaikkien kuljettajien ei tarvitse olla pyhäpäivinä tien päällä.
Syyskuinen maanantai, jolloin haastattelu tehtiin, oli Marko Laurellille varsin tyypillinen työpäivä.
”Tulen yleensä töihin noin yhdeksän aikaan ja työpäivä kestää keskimäärin 8-10 tuntia.”
”Päivän tarkkaa kestoa on kuitenkin vaikea sanoa, koska se on niin monesta tekijästä kiinni. Jos viivästyksiä tulee, ne venyttävät päivää aina loppupäästä.”
Sosiaalisella kanssakäymisellä on Laurellin mielestä erittäin suuri merkitys ammatissa, jossa kilometrit ja tunnit kuluvat paljolti yksin.
”Vapaamuotoista keskustelua käydään toki osuuskunnan henkilöstön kanssa aina, kun tavataan. Nykyisin tietysti yhteyttä pidetään paljon myös puhelimella”, Laurell toteaa.
Juttu luistaa hyvin lastauksenkin lomassa jakelukeskuksessa asioivien kanssa.
Hän kuitenkin harmittelee, että digitalisaation ja robotiikan edetessä kasvokkain kohtaaminen on terminaaleissa entisestään vähentynyt.
”Uuden teknologian tuoma selkeä kääntöpuoli on työpaikkojen väheneminen”, Laurell myöntää.
”Omistajuus leveillä harteilla”
Kilon Osuus-Auton perustivat SOK:n keskusvaraston autonkuljettajat vuonna 1987. Enimmän osan tuosta ajasta myös Marko Laurell on ollut KOA:n palveluksessa. Osuuskunnan jäseneksikin hän liittyi jo 14 vuotta sitten.
”Osuuskunnan vahvuus on, että yrityksen omistajuus on jakautunut leveämmille harteille. Työntekijöiden omistamana yrityksenä on helpompaa myös puuttua asioihin, jos siihen on tarve.”
KOA:n työntekijöille maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Lisäksi maksetaan osuuskuntalisää.
Se taas on porrastettu kolmeen portaaseen, riippuen siitä, kuinka pitkään työntekijä on ollut osuuskunnan jäsen. KOA työllistää noin 120 henkilöä, joista viisitoista on osuuskunnan jäseniä.
Osuuskuntakokous järjestetään kerran vuodessa. KOA:n hallitus puolestaan kokoontuu noin kerran kuukaudessa.
”Kokouksissa käsitellään erityisesti talousasioita, eli miten yrityksellä menee ja mitkä ovat ennusteet tulevalle vuodelle. Kiinnostavaa on tietenkin, onko tulos positiivinen ja paljonko osuuskuntalisää voidaan jakaa”, hallitukseen kuuluva Laurell kertoo.
Virtaa virkistyspäivistä
Osuuskunnan virkistystoimintaan kutsutaan kaikki työntekijät riippumatta siitä, ovatko he osuuskunnan jäseniä.
Esimerkkinä tapahtumista Marko Laurell mainitsee Oktoberfest-juhlat, jotka osuuskunta on perinteisesti järjestänyt syys- ja lokakuun vaihteessa.
Myös vapaa-ajallaan Laurell viihtyy moottoreiden parissa. Hänen sydäntään lähellä on erityisesti moottoripyöräily.
Työasiat tulevat pitkän linjan kuljettajan mieleen silloin tällöin vapaa-ajallakin. Laurellin mukaan tämä johtuu vuosien sitoutumisesta ja aidosta kiinnostuksesta osuuskunnan toimintaan.
Teksti ja kuvat: RIKU-MATTI AKKANEN
