Viime vuoden yhteenveto on vaivaton: Osuustoiminta ei löytänyt liikevaihdon kasvua. Silti viimeiselle riville jäi enemmän euroja. Kannattavuuden hyvä taso säilyi.
Suurten suomalaisten yritysten joukossa on nelisenkymmentä osuustoiminnallista. Joukko, joka ratkaisee, kuinka asiakkaiden omistamilla yrityksillä kokonaisuutena kulkee.
Vuosi 2016 oli jotenkin perinteistä puurtamista. Metsä Groupin Äänekosken kombinaatti lähes valmistui, Valion Riihimäki eteni, S-ryhmän halpuuttaminen torppasi Lidlin voittokulun ja OP Ryhmän ennakkoluuloton monialastrategia viimeisteltiin. Ei syntynyt uusia säväyttäviä avauksia.
Kannattavuudessa jäätiin junasta
Talouselämä tuottaa ansiokkaan vuosikatsauksen 500 suurimmasta suomalaisesta yrityksestä. Vuonna 2016 niille syntyi liikevaihtoa ilman Nokiaa täsmälleen saman verran kun toissavuonna, eli 317 miljardia euroa. Kasvu laahasi pahasti.
Samoin kävi osuustoiminnallisille. Liikevaihto toki säilyi kunnioitettavalla 38 miljardin euron tasolla, mikä takasi 18 prosentin osuuden Suomen talouden hyvinvoinnin ratkaisevien yritysten joukossa.
Sitä vastoin voitollisuudessa ei suurten vauhdissa pysytty. Sillä näillä viimeinen rivi tuplasi. Kun toissavuonna liikevaihdosta jäi nettotulosta 2,4 prosenttia, niin vuoden 2016 tulema on uskomaton 5,8.
Vienti on alkanut vetää, ja katteita on osattu kasvattaa. Eikä unohdeta, että kannattavuuden toissavuoden romahdus on monessa talossa pakottanut nostamaan toiminnan tuottavuuden uudelle tasolle. Nyt tuli suurille euroja 18,5 miljardia.
Osuustoiminnan nettotuloksen taso oli hyvä, 1,8 miljardia eli 4,7 prosenttia (4,5 % 2015). Se takaa, että tuloslaskelma antaa riittävästi rahaa hyvinvointiin. Toki kirjavuutta yritystasolle mentäessä löytyy.
Kiitettävän arvosanan saivat Osuuskauppa Hämeenmaa ja OP Ryhmä. Hyvän tasoa oli 38 prosenttia ja 46 tyydyttävää. Erinomainen tulema!
HKScanilla, TOK – Yhtymällä ja Valiolla arvosana jäi välttäväksi, mutta rima pysyi hyvin kannattimilla. Heikoimman kouluarvosanan 6,1 sai Osuuskunta KPY.
(Tarkastelun lähteet ovat Talouselämän Erkka Feld ja OT-lehti.)
Sijoittajien osuuskunnat vauhdissa
Osuuskunta KPY on kiinnostava viritys; Suomen 202. suurin yritys, jolla oli viime vuonna liikevaihtoa 286 miljoonaa euroa, ja jossa palkkaa sai keskimäärin 2 153 henkilöä, kasvua 11 prosenttia.
Huomionarvoisa työllistäjä! Verrataan vaikkapa Atriaan, jonka leivissä oli samaan aikaan Suomessa 2 214. Eikä unohdeta suurten osuustoimintayritysten henkilöstömäärän viime vuoden kehitystä, jossa laskua 1,5 prosenttia.
Osuuskunta KPY:llä on 22 000 jäsenosuuden omistajaa. Suurin, Ilmarinen, omistaa 761 900 osuutta, euroissa 17,5 miljoonaa. Muitakin merkittäviä löytyy: Mandatum Life, Thominvest ja yllätys yllätys Valtiokonttori antavat toiminnalle luotettavan imagon.
Omistaminen on joustavaa. Privanet hoitaa kaupankäyntiä ja pitää yllä osto- ja myyntinoteerauksia. Palvelua löytyy myös OP Pohjois-Savon konttoreista.
Osuuskunta PPO seuraa KPY:n jalanjäljissä. Nämä kaksi rakentavat uutta osuustoiminnallista ryhmää, pääomasijoittajaosuustoimintaa. Ja reviiriltä löytyy sähköverkkoja, kaivos, turkistarhausta, tietotekniikkaa, kiinteistöjä ym.
Nyt on mukana 50 000 jäsenomistajaa, jotka hallitsevat 300 miljoonan euron tasetta. He hakevat pääomilleen juoksevan tuoton lisäksi arvonnousua. Ja toivottavasti muistavat, että pääomasijoittaminen on varsin riskialtis laji.
Vanhemmat sijoittamisen liituraidat muistavat 90-luvulta säästöpankkiryhmän harjoituksen. Moniala Mancon kaatui komeasti! Eikä kannata jättää rekisteröimättä, että Osuuskunta KPY teki muutaman millin tappion vuonna 2016.
Punapääoman uusi muoto
Osuuskunta Tradekan ympärille rakentunut konserni jatkaa muodonmuutostaan. Päivittäiskauppa myytiin vuosia sitten Suomen Lähikaupalle. Vuorineuvos Antti Remes luki ajan merkit oikein. Syntyi sijoitettavaa pääomaa.
Sitten heinäkuussa 2017 julkistettiin 114 miljoonan euron kauppa, jolla ruotsalainen Scandic ostaa Tradeka – konsernin tyttären Restelin hotellit ja valtaa markkinajohtajan paikan Suomessa, 13 000 hotellihuonetta.
Tradekan ykkösmies Perttu Puro totesi, että Restel alkoi olla Tradekalle ”liian suuri, mutta kuitenkin liian pieni pärjäämään entisestään kansainvälistyvillä hotellimarkkinoillamme.” (HS 22.6.17).
Jatkossa keskitytään vain ravintolatoimintaan. Ravintoloita on peukalon alla yli 200 ja lisää tulee Burger King – ketjun kasvaessa vauhdilla.
On hatunnoston arvoista, että uskaltaa myöntää voimavarojen riittämättömyyden.
Hotellitoiminta on paljon pääomia kysyvä taiteenlaji, ja jos paikkoja ei investoinneilla pystytä pitämään fiineinä, niin noutaja tulee. Ei vanha maine elätä yhtä yötä pidemmälle.
Tradeka–konsernin viiden viimeisen vuoden liikevaihto oli 2,7 miljardia euroa ja liikevoittoa kertyi todella vähän, euroissa 16 miljoonaa ja prosenteissa 0,6. Vain konsernin velattomuus on mahdollistanut, että hotellitoimintaa on voitu jatkaa.
Päätös hotellitoiminnan myynnistä on varmasti oikea. Myös ravintolatoiminnan olemassaolo on syytä jatkossa kyseenalaistaa. Suuri suomalainen pörssiyhtiö Restamax hakee koko ajan ostettavaa! Ravintolatoiminnasta luopuminen on hyvä vaihtoehto jatkossa?
Sijoitustoiminnan pääomat nousevat hotellikaupan jälkeen 500 miljoonan tasolle ja osaamista löytyy. Tradeka-Sijoitus Oy:n tuotto viime vuonna oli hyvä eli 7,1 prosenttia. Tulos ennen veroja nousi 19,8 miljoonaan euroon. Vuodessa kertyi enemmän kuin koko konsernin viiden vuoden liikevoitto.
Osuuskuntien KPY ja PPO ratkaisujen pitäisi herättää ajatuksia päättäjien piirissä. Toivottavasti työväen pääoman ympärille rakentuu yritysrypäs, jonka hallinnassa ei viime vuosien opit unohdu.
Jäseniä on tänään noin 230 000. Mitä heille tarjotaan? Kun ollaan vähän skeptisiä, niin Keskon ostettua Suomen Lähikaupan ja Scandicin vallattua hotellit tarjottavaa jää vain ”happy hour” ravintoloissa. Asiakasomistajia sanan varsinaisessa merkityksessä ei enää ole. On vain jäseniä, jotka omistavat osuuskunnan.
Osuuskunta Tradekan jäsenen omistuksen arvo oli 31.12.2016 yli 2 000 euroa per jäsen. Punapääoman muuttuessa sijoituspääomaksi ja jäsenen roolin asiakkuushyödyn kadotessa uudet ideat ovat enemmän kuin tarpeen.
Olisiko syytä mietinnän ajaksi keskeyttää uusien jäsenten ottaminen osuuskuntaan?
LihaValio jälleen esillä
Osuustoiminnassa rakenteet ovat aina olleet liikkeessä ja suurten intohimojen kohteena. Usein vallan säilyttäminen on ohittanut saavutettavat edut taloudessa ja toiminnan tehokkuudessa. Fuusion torjumisessa ei sinänsä ole moittimista, mikäli talous kestää hallintopaikkojen pysyvyyden.
Ongelmaksi tilanne muuttuu, jos toimintaympäristön muutos muodostaa todellisen uhkan toiminnan jatkumiselle ja kyseenalaistaa asiakkaan saaman hyödyn.
LähiTapiolan synty on esimerkki onnistuneesta rakenneratkaisusta, joka perustui nimenomaan Lähivakuutusryhmän havahtumiseen omasta pienuudesta vahinkovakuutuksen markkinan muuttuessa.
Mielenkiintoista rakennekeskustelua on käyty lihateollisuuden ympärillä. Maa-ja metsätalousministeriö asetti ruokaketjun ongelmia selvittämään Saarioisten entisen toimitusjohtajan Ilkka Mäkelän. Kauppa nappasi selvitysmiehen toimenpide-ehdotuksista hanakasti yhden: Tarvitaan yksi iso elintarvikealan yritys Suomeen.
Ainoa, josta sellainen voisi syntyä, olisi Atrian ja HKScanin yhdistyminen. Atrian Seppo Paavola ampui alas LihaValion synnyn (MT 24.7.17).
Toki kohteliain sanankääntein ja ”ei lähiaikoina”. Olisi suoraan sanonut, että Mäkelän arvio herättää kummastusta: ”ei pitäisi olla mahdotonta löytää suomalaisille tuotteille kannattavaa vientiä, jos töitä tehdään tosissaan ja valtiovalta lähtee mukaan. Valtion julkisen rahoituksen tasoksi Mäkelä esittää kolmea miljoonaa euroa vuodessa.” (Aamulehti 22.7.17). Kyllä lihatalot ovat tosissaan panostaneet vientiin ja kolme miljoonaa on summana naurettava.
Uskomattomin Mäkelän kommentti liittyy kilpailuvirastoon: ”Kilpailuviranomaisilla ei olisi tarvetta estää fuusiota juuri kuluttajille koituvien hyötyjen takia”. Ei unohdeta Valion kokemuksia. Maidontuottajien yritystä rangaistiin 70 miljoonan laskulla siitä, että kuluttaja sai halpaa maitoa.
Seppo Paavola olisi myös voinut todeta, että HKScanin pitää ensin saattaa tuloksensa hyväksyttävälle tasolle ennen kuin keskusteluja voitaisiin mitenkään aloittaa.
Factsetin kokoamissa ennusteissa tämän vuoden voitoksi ennen veroja Atrialle veikataan 33 ja HKScanille 5 miljoonaa euroa (Arvopaperi kesäkuu 2017). Antaa Atrian rauhassa käynnistää vientinsä Kiinaan ja HKScanin saattaa valmiiksi 80 miljoonan investointinsa siipikarjaan Raumalla. Ja haudataan LihaValio-hanke jälleen kerran, ja keskitytään olemassa olevien kahden suuren hyvinvointiin. Vahvoihin taseisiin kelpaa nojata.
Dava Foods sai uuden vetäjän
Munakunnan Jan Lähde vaihtui keväällä Miska Kuuselaan, joka löydettiin Helsingin Myllyn kipparin paikalta. MT 12.4.2017 haastatteli uutta vetäjää, jolla oli mielenkiintoisia näkemyksiä vaikeasta toimialasta.
Kananmunien heikosta hintatasosta Kuusela toteaa: ”Näyttää siltä, että ala on ihan itse tapellut itsensä henkihieveriin. Davan tanskalainen omistajakin sanoo, että ongelma on suomalaisten oma. Maailmanmarkkinoita ei siis voi syyttää. Tämä on sisäinen peli, joka on pelattu näin.”
Tuottajien mielestä kauppa rohmuaa liian suuren osuuden. Kuusela torjuu kannanoton. ”En näe kaupalla pelin ratkaisemisessa mitään erityistä roolia.”
Kuuselan mukaan ylituotanto ei myöskään selitä alan ongelmia. Hänen mukaansa suurin ongelma on tuotannon rakenne. ”Virikehäkkimunan suosio heikkenee todella nopeasti. Tilanne on vaikea häkkimunan tuottajille, jotka ovat juuri investoineet paljon. Asia on jotenkin järjestettävä niin, että sen investoinnin yli pystyy elämään.”
Ja Kuusela jatkaa: ”mutta samaan aikaan kiukuttelu sitä vastaan, että maailma alkaa hylkiä häkkimunaa ja suosia luomua, vapaata ja free rangea ei auta mitään. On otettava lusikka kauniiseen käteen ja lähdettävä menemään sinne, minne maailma menee.”
Raikkaita mielipiteitä, koska tuntuvat tosilta. On kiinnostava kysymys, montako tuottajaa on Munakunnassa jäljellä viiden vuoden kuluttua.
Uskotaan, että Kuusela on saanut tuottajilta avoimen valtakirjan alan sisäisten ongelmien ratkaisuun.
Lopuksi
Valion piina ei 70 miljoonan seuraamusmaksuun pääty. Vahingonkorvauskanteita on tulossa. Arlan vaatimus olisi 58 ja Satamaidon, Maitokolmion, Maitomaan sekä Juustoportin yhteensä 44 miljoonaa euroa. Kun korot lasketaan mukaan, niin Valion kokonaismenetyksen uhka lähestyy 200 miljoonan euron tasoa.
Valiolle korvauskanteiden häviäminen ei ole katastrofi. Tase kestää. Omavaraisuusaste jää tyydyttäväksi. Arlan Suomen tirehtööri Reijo Kiskola ei Kauppalehdessä vuodenvaihteessa osannut sanoa, nouseeko vai laskeeko Arlan vaatimus. Toivottavasti laskee. Helpottaisi Suomen pitämistä asuttuna.
Osuustoimintayritykset 2016 -taulukko
Teksti: JORMA SAVOLAINEN
