Osuuskunnassa voi olla jäsen monella tapaa. Aktiivisen osallistumisen valinneelle maidontuottaja Tiina Linnainmaalle luottamustoimet tuovat älyllistä haastetta. Hän on myös huomannut, että maailmalla halutaan kuulla sellaisia osuustoimintavaikuttajia, jotka ovat itsekin tuottajia.
Aamu on alkanut vauhdikkaasti Hämeenkyrössä Pirkanmaalla sijaitsevalla Kaupin tilalla, joka kylpee syksyisessä auringonpaisteessa. Pihalla seisoo tilausbussi ja navetan täyttää hälinä, joka on lähtöisin tutustumiskäynnillä olevasta esikouluryhmästä. Lehmät eivät hermostu hälinästä vähääkään, sillä tilanne on niille tuttu. Jo vuosien ajan kunnan esikoulukoululaiset on kutsuttu vierailulle Linnainmaan maatilalle.
Joukossa on lapsia, jotka eivät välttämättä ole koskaan nähneet lehmiä. Muille navetta ja pellot ovat kuitenkin tuttuja, sillä maataloudella on edelleen vahva jalansija Hämeenkyrössä. Ja koska Suomi on tunnetusti maailman osuustoiminnallisin maa, varmasti moni näistäkin lapsista on tulevaisuudessa jonkin osuuskunnan jäsen.
Tilaisuuksia siihen riittää Hämeenkyrössäkin, vaikka ajat ovat muuttuneet. Läheisen maisemasillan pielessä ei enää toimi Hämeenkyrön osuusmeijeriä eikä myöskään osuuskauppaa, jossa lähistöllä asunut F.E. Sillanpää poikkesi kauppareissullaan. Osuuskaupan ja -pankin sekä LähiTapiolan palvelut löytyvät nykyään kuntakeskustasta ja maito viedään Länsi-Maidon meijeriin Tampereelle, mutta osuuskunnat ovat yhtä kaikki edelleen tärkeä osa paikkakuntalaisten elämää. Osuustoimintaa myös edustavat Kirkkojärven toisella puolella siintävät Metsä Board Kyron piiput.
Perustasolta aktiiviseksi jäseneksi
Tiina Linnainmaalla on pitkä kokemus hallintotehtävistä muun muassa pellervolaisessa osuustoimintaliikkeessä. Tuottajaosuuskunnassa voi hänen mukaansa olla jäsenenä monella tapaa. Perustasolla esimerkiksi maidontuottaja toimittaa meijeriin maitoa kuten on ennenkin tehty, ottaa vastaan korvauksen ja osallistuu mahdollisesti osuuskunnan järjestämiin tilaisuuksiin. Osa mieltää olevansa osuuskunnan omistaja, osa ei.
”Seuraavalla tasolla jäsen on kiinnostuneempi osuuskunnan asioista, mutta ei vielä ole välttämättä hallinnossa. Hän käyttää aktiivisesti osuuskunnan palveluita ja osallistuu eri tilaisuuksiin. Hän myös tietää, kuka on hallituksen puheenjohtaja. Aina se nimittäin ei ole itsestäänselvää, sillä varsinkin suuremmissa osuuskunnissa hallinto voi karata etäälle jäsenestä.”
Tätä aktiivisemmat jäsenet lähtevät ehdolle edustajistoon ja tulevat usein myös valituiksi. Seuraavilla jäsenyyden tasoilla osallistutaan jo muuhunkin hallintoon, kuten hallintoneuvostoon ja hallitukseen. Mitä pidemmälle hallinnossa edetään, sitä syvemmällä osuustoiminnan piirissä ollaan.
Aatetta pieninä annoksina
Osuuskuntien ikuisuuskysymys on, miten aktivoida jäseniä mukaan toimintaan. Tiina Linnainmaa tietää, että tähän ei ole yksittäistä konstia.
”Jäsentilaisuuksissa voi kuitenkin pieninä annostuksina syöttää osuustoiminta-ajatusta. Teemailtoja ei aiheesta kannata järjestää, mutta asian voi ottaa esille esimerkiksi kesäpäivillä ja retkillä.”
Linnainmaat arvioivat, että passiivisten jäsenten vetäminen mukaan esimerkiksi vaaliehdokkaaksi on hankalaa. Kaikkien jäsenten on kuitenkin tärkeä ymmärtää, missä he ovat mukana. He tietävät omistavansa yritystä ja ovat kiinnostuneita sen menestyksestä. He ymmärtävät myös vastavuoroisuuden ja vastuullisuuden merkityksen tilanteiden muuttuessa.
”Samalla tavalla omaa maatilaa halutaan hoitaa sekä hyvinä että huonoina aikoina”, Tiina Linnainmaa vertaa.
Rohkeasti yhteyttä luottamushenkilöihin. ”Osuuskuntien hallinnossa toimiville ihmisille on mukavaa, kun jäsenet ottavat yhteyttä ja heidän viestiään kentältä voi viedä kokouksiin”, Tiina Linnainmaa tähdentää.
Tuottajan kokemusta arvostetaan
Linnainmaa itse on edennyt Pellervon valtuuskunnasta hallitukseen ja sieltä edelleen Euroopan osuustoimintajärjestö Cogecan toimintaan. Hän pitääkin hyödyllisenä perspektiivin laajentamista yli valtioiden rajojen.
”Olin äskettäin mukana Cogecan kokouksessa, jossa keskusteltiin muun muassa Valion ja Arlan asioista. Osallistuminen on tärkeää, jotta omat tiedot lisääntyvät ja toivottavasti joissakin asioissa myös pystyy vaikuttamaan. Edunvalvonta Suomessa ei riitä. On kyseessä sitten lihan, kananmunien tai maidon tuotanto tai vaikka vakuutustoiminta, meidän pitää tietää, mitä maailmalla tapahtuu.”
Tiina Linnainmaalle luottamustehtävät tarjoavat älyllistä haastetta, joka täydentää sopivasti työtä maatilalla. Näiden kahden roolin yhdistämisestä on myös etua maailmalla, jossa kokemus tuottajan työstä on hyvä valtti.
”Euroopassa arvostetaan sitä, että joku puhuu tuottajan äänellä vaikkapa maidon hinnan halpuudesta tai Venäjä-pakotteista. Kun sanoo sanat I am a dairy farmer, ihmiset kiinnostuvat heti ja alkavat kysyä, miten teillä Suomessa menee.”
Hallinto kuuntelee kenttää
Se, saako tuottaja tarpeeksi ääntään kuuluville osuuskunnassa, on Linnainmaan mielestä paljolti kiinni omasta aktiivisuudesta. Hän muistuttaa, että jos jäsen haluaa asiansa esille, aina ei tarvitse soittaa toimitusjohtajalle. Tämän nimi löytyy yleensä tuottajakirjasta, mutta otollisia kuulijoita ovat myös hallituksen ja hallintoneuvoston puheenjohtajat ja jäsenet.
”Hallinnossa varmasti jokainen on tyytyväinen, jos jäsen soittaa ja kysyy vaikka siitä, miten meidän firmalla menee.”
Linnainmaa muistuttaa, että edustajisto, hallintoneuvosto ja hallitus edustavat nimenomaan omistajajäsenten ääntä. Hallinnossa tehtävä on kaksisuuntainen: on tehtävä liiketoimintaa ja myös pidettävä huolta siitä, että omistaja voi hyvin. Esimerkiksi maitosektorilla tämä kaksoistehtävä voi aiheuttaa skitsofreenisen olon.
”Tiedetään, että maidon hinta on alhainen eikä pystyttäisi maksamaan enempää vaikka olisi tahtoa. Mietitään, kuinka paljon tuloksesta voidaan syödä ja koska joudutaan menemään kivijalan puolelle, kun halutaan tuottaa omistajalle riittävä hinta, jotta hän pystyy tuottamaan maitoa.”
Tällaisessa tilanteessa on tehtävä kompromisseja. Kun Valio maksaa maidosta 35 senttiä litralta, Länsi-Maito on luvannut maksaa omasta tuloksesta ainakin toistaiseksi 2 senttiä sen päälle. Tähän on lähtenyt aika moni muukin valiolainen osuuskunta.
”Raha halutaan antaa nyt, kun tilat sitä tarvitsevat. Taustalla vaikuttavat EU:n maatalouspolitiikan uudistukset, tukien maksuvaikeudet aikatauluongelmineen ja huono kesä. Tämä on osuuskunnan vastuuta omistajistaan, mutta myös omistajilla pitää olla vastuuta osuuskunnastaan.”
Pois turha vaatimattomuus. Tiina Linnainmaa kannustaa viljelijöitä tuomaan rohkeasti esille asiansa ja asiantuntemuksensa. ”Muistan hyvin erään kansainvälisen kongressin, jossa teksasilainen viljelijä aloitti puheensa esittelemällä itsensä reilusti farmariksi. Hänestä huokui ammattiylpeyttä, josta suomalaiset voisivat ottaa opiksi.”
Sitoutumista puolin ja toisin
Tiina Linnainmaa ymmärtää tuottajia, jotka tiukassa rahatilanteessa miettivät, paljonko osuustoiminta saa heille maksaa. Pitkällä aikavälillä oma valiolainen osuuskunta on hänestä kuitenkin paras vaihtoehto. Linnainmaa ei itse uskaltaisi lähteä sopimustuottajaksi ilman osuuskunnan turvaa.
”Vaarana olisi, että toinen osapuoli voi päättää yhteistyön omien tarpeidensa mukaan. Valio on hankintaosuuskuntiensa omistama, eikä voi tällaista liikettä tehdä. Esimerkiksi Venäjä-pakotteiden tultua Valio käänsi parissa tunnissa kaiken maitoprosessinsa toisaalle eikä jättänyt yhtään litraa ottamatta.”
Keskusteluun osallistuva Risto-puoliso huomauttaa, että isoilla tiloilla voi olla mittaviakin pääomia kiinni osuuskunnissa. Rahantarpeessa ehkä erotaan osuuskunnasta, jotta saataisiin osuuspääoma takaisin, mutta kyse on kuitenkin vain satunnaisista tuloista.
”Tuntuu siltä, että jäsenten sitoutuminen ei ole enää sellaista kuin 15 vuotta sitten”, Risto Linnainmaa huomauttaa. Pariskunnan mielestä tarvitaan aatteen kirkastamista, tai paremminkin liiketoimintaa aatteella.
Hinta vai laatu edellä?
MTK on kritisoinut julkisuudessa alhaisia tuottajahintoja. Uusi sysäys keskustelulle tuli tammikuussa, kun S-ryhmä aloitti halpuuttamiskampanjansa.
Tiina Linnainmaa kertoo, että SOK:n markkinointijohtaja Veli-Pekka Ääri haluaa keskustella MTK:n kanssa kaupan ja tuottajan rooleista tuotantoketjussa. Keskustelu järjestetään marraskuussa.
”Hän on voimakkaasti sitä mieltä, että S-ryhmä on suomalaisena osuustoimijana suomalaisen kuluttajan tukena. Hyvä niin, mutta onko tapa oikea. Nyt tarvittaisiin jo reiluuttamista.”
Halpuuttamisella on Linnainmaan mukaan puolensa ja puolensa. Kun tiettyjen tuotteiden hintaa alennetaan, miten esimerkiksi käy rinnakkaistuotteiden. Entä miten vaikkapa leipäpuolella lähituottajat pärjäävät hintakilpailussa isojen ketjujen halpuutustuotteiden kanssa?
Linnainmaa miettii myös sitä, miten käy halpuutettujen tuotteiden arvostuksen, esimerkkinä vaikka Valion Oltermanni. Toisaalta jos Oltermannia ei olisi otettu alennuskampanjaan, siihen olisi löytynyt jokin muu vastaava tuote.
”Silloin olisimme voineet menettää vieläkin enemmän. Joka tapauksessa toivon ja odotan, että kauppa ottaa kriteeriksi laadun eikä mennä vain halpa hinta edellä. Tuottaja saa oman osuutensa, ja samalla tuetaan kotimaista tuotantoa.”
Risto Linnainmaa muistuttaa, että halpuuttaminen ja Venäjän kauppapakotteet ovat osuneet ajallisesti päällekkäin. Syistä ja seurauksista on vaikea päästä kärryille, kun puhutaan tuottajien talousvaikeuksista.
Pariskunta on tyytyväinen siitä, että S-ryhmä on kertonut myyvänsä 80-prosenttisesti kotimaisia tuotteita. Kädenojennuksia on tullut myös Hesburgerilta ja ABC-ketjun ravintoloilta, jotka myyvät pääosin suomalaista lihaa. Risto Linnainmaa spekuloi, että tässä voi olla taustalla myös se, että lihaa ei ole saatavilla ulkomailta tai se on samanhintaista kuin Suomessa. Linnainmaat toivovat, että kotimaisuus nostetaan ravintoloissa mainosvaltiksi.
TARJA REPO, teksti
RAMI MARJAMÄKI, kuvat
