Työosuuskunta Otavan lähipalvelukeskus on turvannut palveluja 1990-luvulta lähtien Otavan taajamassa 13 kilometriä Mikkelin keskustan eteläpuolella.
Ovi käy vähän väliä Otavan lähipalvelukeskuksessa. Suurin liikenne syntyy postin asiakkaista. Osuuskunta on vastannut yrittäjäpostin pyörittämisestä vuodesta 2001 alkaen. Joku piipahtaa kahvittelemaan ja vaihtamaan kuulumisia. Toinen kiertelee kirpputorilla ja ostaa särkylääkkeitä. Kolmas puolestaan tarvitsee tietoa kaupungin palveluista, ja ottaa samalla mukaansa pankin maksukuoria.
”Autamme ihmisiä tarvittaessa esimerkiksi sähköisten hakemusten teossa, pankkiasioiden hoidossa ja tiedon haussa”, Pipa Jartti-Konnas kertoo.
Punaruskea vanha keinutuoli kutsuu levähtämään postin rauhalliseen nurkkaukseen. Myynnissä on postikorttien lisäksi paikallisten käsityöläisten tuotteita. Jos paikallisyhteisössä halutaan kerätä vetoomus tai adressi jonkun asian vuoksi, se on itsestään selvästi lähipalvelukeskuksessa allekirjoitettavana.
Samassa paikassa on myös jalkahoitajan ja hermoratahierojan vastaanotto. Yrittäjät jakavat yhteisen hoitohuoneen, ja maksavat siitä vuokraa osuuskunnalle suhteessa asiakasmääriin.
Oma lääkekaappi saatiin takaisin kuuden vuoden tauon jälkeen. Nyt Otavassa palvelee Mikkeliläisen Stella-apteekin palvelupiste, josta voi ostaa esimerkiksi särkylääkkeitä ja muita ilman reseptiä saatavia yleisimpiä lääkkeitä. Myös reseptilääkkeitä voi tilata palvelupisteeseen.
Omahoitopisteessä voi käydä mittaamassa verenpaineen ja verensokerit. Muutama henkilö käyttää tätä mahdollisuutta säännöllisesti hyväkseen.
”Meillä on myös ennakkoäänestyspaikka vaalien aikaan. Otavan äänestysprosentit ovat olleet Mikkelin kärkipäässä. Epäilen, että aktiivisuus romahtaisi, jos ennakkoäänestys ei olisi näin matalan kynnyksen takana”, Jartti-Konnas arvioi.
Osuuskunta turvaa palveluja
Työosuuskunta Otavan lähipalvelukeskus perustettiin keväällä 1997. Pipa Jartti-Konnas oli yksi perustajajäsenistä. Jo sitä ennen hän oli ehtinyt työskennellä 15 vuotta ravintolayrittäjänä.
”Alun perin tavoitteena oli lähipalvelujen turvaaminen sekä työttömien ja sosiaalialan ammattilaisten työllistäminen”, Jartti-Konnas muistelee.
Lähipalvelukeskuksen lisäksi osuuskunta tarjoaa kotihoitoa, siivousta ja mökkitalkkarin palveluja. Jäsenten joukossa on myös IT-asiantuntija ja jatkossa mahdollisesti myös hevosten kengittäjä.
Otavan lähipalvelukeskus osuuskunnassa on 8 jäsentä. Sen lisäksi osuuskunnalla on yksi kokoaikainen ja kolme osa-aikaista työntekijää, jotka eivät ole jäseniä.
Lähipalvelukeskus on vuokrannut Mikkelin kaupungilta entisen terveysaseman tilat aivan Otavan taajaman keskustasta. Vielä 2000-luvun alussa siitä sai neuvolan, terveydenhoitajan, lääkärin ja hammaslääkärin palveluja.
Kun Mikkelin kaupunki lakkautti kyseiset palvelut Otavasta vuosituhannen alkupuolella, tila jäi tyhjilleen. Osuuskunnan aiemmat tilat olivat liian pienet toiminnan kehittämistä ajatellen, joten muutto alkoi tuntua houkuttelevalta.
”Kaupungin tilakeskuksen vuokrat eivät ole erityisen edullisia. Saamme kaupungilta korvauksen lähipalvelupisteen hoitamisesta. Saatava korvaus menee kokonaan vuokriin eikä enää meinaa riittää edes niihin, kun vuokrat nousevat”, Jartti-Konnas kertoo.
Postiliikenteen määrä on kasvanut osuuskunnan pyörittämän yrittäjäpostin aikakaudella.
Uusia jäseniä liittyy pikkuhiljaa
Matti Christensen on yksi uudemmista osuuskunnan jäsenistä. Hän on asunut Otavassa perheensä kanssa vuodesta 2008 lähtien.
”Olen alkujaan Keravan kolleja ja tehnyt töitä pääkaupunkiseudulla. Luojan kiitos, pääsin sieltä karkuun”, Christensen sanailee.
”Maalle muuttamisen jälkeen minusta on tullut savolainen. Juttelen ihmisten kanssa. Se on uusi juttu, jota en ole aiemmin harrastanut.”
Christensen työskentelee sijaisperheen isänä. Osuuskunnan kautta hän suunnittelee tarjoavansa IT-asiantuntijan palveluja tulevaisuudessa.
”Käyn lähipalvelukeskuksessa lähes päivittäin, vaikka ei olisi isompaa asiaakaan. Pikkuhiljaa alkoi keskustelu, että voisin liittyä jäseneksi. Koen osuuskunnan tekemän työn ja oman jäsenyyteni tärkeänä, vaikka en itse työllistyisikään tätä kautta”, Christensen sanoo.
Arvot ovat osa arkea
Nykyisin jokaisella yrityksellä kuuluu olla arvoja ja suuria visioita. Osuuskunnat saavat arvopohjansa osittain annettuna. Osuustoiminnan kansainvälisissä periaatteissa korostetaan muun muassa jäsenten demokraattista hallintoa, jäsenten taloudellista osallistumista ja kestävän kehityksen mukaista toimintaa oman lähiyhteisön hyväksi.
”Tällä osuuskunnalla ei ole arvolitanioita, mutta arvot ovat paljon painavammat kuin niillä yrityksillä, joilla on pitkiä arvolistoja. Arvot näkyvät käytännön toiminnassa”, osuuskunnan jäsen Matti Christensen arvioi.
”Minun vinkkelistäni osuuskunnissa köyhät auttavat köyhiä. Täällä tehdään sellaista työtä, joka olisi valtion tai yhteiskunnan tehtävä, mutta jota yhteiskunta ei hoida.”
Arkinen demokratia perustuu Otavan lähipalvelukeskuksessa hallituksen kokouksiin noin kolme kertaa vuodessa, kahteen vuosittaiseen osuuskunnan kokoukseen ja mutkattomaan arkiseen yhteydenpitoon. Alun perin kaikki osuuskunnan seitsemän jäsentä olivat myös hallituksen jäseniä. Nyt hallituksessa on kuusi jäsentä kahdeksasta.
Jäsenet piipahtavat käymään lähipalvelukeskuksella. Yhteyttä pidetään myös paljon puhelimen ja sähköpostin välityksellä. Työt jaetaan ihmisten kiinnostuksen ja taipumusten mukaan tasapuolisesti.
Jartti-Konnas vastaa osuuskunnan johtamisesta käytännössä, vaikka hänellä ei ole toiminnanjohtajan saati sitten toimitusjohtajan titteliä. Jartti-Konnas voi päättää itsenäisesti esimerkiksi mainostamisesta ja perusarjen pyörittämiseen liittyvistä asioista.
Pipa Jartti-Konnas etsii jatkajaa suurella sydämmellä tehdylle työlleen osuuskunnan vetäjänä.
Kaupunki haluaa tuottaa palvelut itse
Muutama vuosi sitten osuuskunnan toimintaympäristössä tapahtui iso muutos, kun Mikkelin kaupunki päätti järjestää kotihoidon palvelut jatkossa kaupungin omana toimintana.
”Jonkun verran on edelleen palveluseteliasiakkaita, mutta palveluostojen määrä on vähentynyt merkittävästi”, Jartti-Konnas kertoo.
Osuuskunnalta kaupungille siirtyneiden asiakkaiden mukana meni myös osuuskunnan työntekijöitä. Jartti-Konnaksen mukaan Mikkelin kaupunki palkkasi heidät omille listoilleen. Se kannatti, koska työntekijät tunsivat alueen ja sen asukkaat jo entuudestaan.
”Me olemme sopeutuneet kasvavaan ja pienenevään liikevaihtoon, mutta moni pieni palveluyrittäjä joutui lopettamaan. On ristiriitaista, että 2000-luvun alussa meitä kannustettiin perustamaan palveluyrityksiä ja nyt vedettiin kerralla matto toiminnan alta”, Jartti-Konnas arvioi.
”Mikkelin kaupungin olisi hyvä avata kulurakenteensa ja kertoa avoimesti, mitä palvelujen tuottaminen kaupungin omana toimintana maksaa. Jotkut muut kaupungit ovat laskeneet, että ostopalvelut tulevat edullisemmaksi kaupungin omiin palveluihin verrattuna.”
Yksi osuuskunnan kohtaamista haasteista on sama minkä lähes jokainen sosiaalialan toimija kohtaa. Sijaisia ei ole helppoa löytää kotipalvelun puolelle.
”Viime kesänä pidin kolme päivää kesälomaa. Sain siihen tuuraajaksi kaupungilta eläkkeelle jääneen hoitajan”, sanoo Jartti-Konnas.
”Olen ollut yrittäjänä niin pitkään, että tämä on minulle elämäntapa. Lähipalvelukeskus saadaan pysymään auki, vaikka jäisin lomalle, mutta kotona apua odottavat mummot ovat toinen juttu. Heitä ei voi ohittaa, ja kotipalvelussa kuka tahansa ei pysty sijaistamaan ilman ammattipätevyyttä.”
Jartti-Konnaksen mukaan myöskään työttömät eivät innostu pienistä työkeikoista ja sijaistamisista. Tosin työttömyyspäivärahoihin vuoden 2014 alussa tullut 300 euron suojaosa on lisännyt innokkuutta tarttua pienempiinkin töihin. Suojaosa tarkoittaa, että työtön voi ansaita sen verran kuussa ilman työttömyyskorvausten pienenemistä.
Kaikki ovat tasavertaisia
Otavan lähipalvelukeskuksessa palkatut työntekijät ovat jäsenten kanssa tasavertaisessa tai jopa jäseniä paremmassa asemassa.
”Ensin maksetaan palkka työntekijöille, ja jos jotain jää, itsekin saa murusen”, Jartti-Konnas virnistää.
Tasavertainen lähtökohta jäsenten ja palkattujen työntekijöiden välillä selittää ehkä osaltaan sitä, miksi työntekijät eivät ole halunneet liittyä jäseniksi.
”En koe, että jäsenyydestä olisi minulle varsinaista hyötyä”, lähipalvelukeskuksessa viitisen vuotta kokopäiväisesti työskennellyt Hanne Leiskamo sanoo.
”Tarjoamme kaikille jäsenyyttä, mutta sen pitää olla vapaaehtoisuuteen perustuvaa. Kaikki ihmiset eivät halua sitoutua eikä kaikista ole yrittäjiksi”, Jartti-Konnas painottaa.
Jartti-Konnas tekee työtä täydellä sydämellä oman lähiyhteisönsä hyväksi. Vuodet ovat vierineet vauhdilla, ja eläkeikä alkaa siinnellä edessä. Sitä ennen toiminnalle pitäisi kuitenkin löytää jatkaja.
”Mun sielu ei anna periksi lopettaa näitä palveluja Otavasta. Joku on sanonut, että jos Otavassa ei ole lähipalvelukeskusta, täällä ei ole mitään”, Jartti-Konnas tiivistää.
Teksti: HANNA MOILANEN
Kuvat: PENTTI SORMUNEN
