Viime syksynä viestintätalo Pohjoisranta tutki suomalaisten yritysten mainetta. Top 10 listaa kelpasi lukea. Valio oli korokkeella kolmantena. S-ryhmä ja OP-ryhmä valtasivat sijat neljä ja viisi.
Osuustoiminta kärsi tappion vain voittaja Fazerille ja kakkonen Koneelle. Ei huonoille hävitty!
Suomen Asiakkuusmarkkinointiliitto ry ASML tutkii kerran vuodessa asiakassuhteen lujuutta, asiakaskokemusta ja –uskollisuutta. Asiakkuusindeksi 2014 piti mukanaan 53 yritystä eri toimialoilta.
Vuosi oli 2014 osuustoiminnallisten palveluyritysten juhlaa. Ei maalikamerakaan saanut selvää, olivatko pankkialan uskollisimmat asiakkaat OP:lla vai POPilla.
”OP on onnistunut yhdistämään paikallisen konseptin suureen kokoon”, pohti tutkimuksen tekijä Tom Nickels. OP:n viestintäjohtaja Carina Geber-Teir näki asian toisin: ”Asiakaslupauksemme on, että tarjoamme parhaat keskittämisedut ja kokonaisratkaisut. Se on kova lupaus.” (KL 29.9.2014)
Oli niin tai näin yksi on varma: Nordealla ja etenkin Danske Bankilla on konsepteissaan vakavan pohdiskelun paikka. Vaihtoehtona on, että asiakasvirta ulospäin kiihtyy.
Kaupan indekseissä näkyy, että Lidlin kone käy kovaa. S-ryhmän ylivoimainen ykkösasema on murentunut viidessä vuodessa. Nyt peli asiakkaiden uskollisuudessa on lähes tasan saksalaisketjun kanssa.
Menestyjän ostojohtaja Timo Hansio toteaa, että ”menestymisen taustalla on asiakaskokemuksen määrätietoinen kehittäminen. Kuuntelemme tarkasti asiakkaitten toiveita.” (KL 14.9.2014).
Onneksi asiakasuskollisuudessa S-ryhmän etumatka Keskoon on edelleen maalisuoran mittainen.
LähiTapiola otti vakuutuksessa ykköstilan. Hyvä juttu, pitää Pohjolan virkeänä! Syytäkin on, koska uudistunut If on varsin lähellä. Se, että Fennia pitää perää, ei yllätä ketään.
Viime vuoden viesti ASML:n tutkimuksen mukaankin oli selvä. Palveluosuustoiminnalla on vahva asema suomalaisten sydämissä.
OT-väki! Viesti perille
Kataisen hallitus tilasi viime vuonna raportin, jossa pari talousviisasta tuomitsi osuustoiminnan aikansa eläneeksi: ”Osuustoiminta ei ole omistusmuotona optimaalinen ratkaisu dynaamisessa, integroituneessa ja nopeasti muuttuvassa nykymaailmassa. Osuustoiminnallisten yritysten tukemista siirtymisessä osakeyhtiöpohjalle tulisi sen vuoksi harkita.”
Valtioneuvoston kanslia on tutkinut osuustoiminnan roolia. Luvut ovat huikeita. Peräti 84 prosenttia suomalaisista kuuluu ainakin yhteen osuuskuntaan tai keskinäiseen vakuutusyhtiöön. Näiden osuus Suomen bruttokansantuotteesta on noin viidennes.
OT-lehti selvitti lisää roolia: 500 suurimman suomalaisen yrityksen liikevaihdosta osuustoiminnallisten osuus oli 12 prosenttia. Sadan isoimman työllistäjän joukossa kiinnosti henkilöstömäärät. Osuustoiminnalta sai tilipussin 17 prosenttia.
Osuustoiminnalla on vankka rooli. Silti raportti kannattaa kirjata vuoden 2014 merkittäviin haasteisiin. Olisiko syytä jonkun porukan miettiä osuustoiminnan viestintä uusiksi? Kerrottaisiin kaikelle kansalle päättäjiä unohtamatta mistä osuustoiminnassa oikein on kysymys.
Nykynäpertelyllä sanoma ei mene perille! Osassa mediaa on oltu hereillä:
”Ei ole ihme, että joulukuussa valmistunut raportti on saanut pölyttyä kaikessa rauhassa valtioneuvoston kanslian pöydillä ilman, että hallitus olisi alkanut markkinoida sitä laajemmin. Siksi puhdasta puppua raportti on.” (Kaleva 3.3.2015).
”Katseet kääntyvät päättäjiin ja puolueisiin. Osuustoimintaväki odottaa selkeää irtisanoutumista valtioneuvoston raportin osuustoimintakielteisistä ajatuksista” Näin kiteytti raisiolainen laamanni Matti Vanto ajatuksensa. (TS 3.3.2015)
Maailman ensimmäinen puukauppa
Metsänomistaja Jussi Salomäki ja 2.6.2015 jäivät historiaan. Tuli tehdyksi Metsä Groupin kanssa maailman ensimmäinen sähköinen puukauppa. Eikä tule jäämään ainoaksi.
Sillä päätetyt selluhankkeet tasavallassa lisäävät kuitupuun kysyntää 10-20 prosenttia nykyisestä käytöstä. Uskotaan silti, että Metsä Groupin Äänekosken uusi laitos ja UPM:n sekä Stora Enson kapasiteetin kasvatukset löytävät kuitunsa ongelmitta.
Sitä vastoin Kuopioon kaavailtu Finnpulpin 1,2 miljoonan tonnin sellujätti ja Kemijärven 400 000 tonnin haave oikeuttavat mediassa otsikkoon ”Puu riittää vain teoriassa.” (KL 19.3.2015)
Taloustoimittaja Jorma Pöysä jatkaa: ”Jotta propsit irtoavat metsistä, pitää kuitupuun 6,5 miljoonan kuution lisäksi hakata noin kolme miljoonaa kuutiota tukkeja.”
Eli yhteensä nyt päätetyt tehtaat vaativat 10 miljoonaa kuutiota. Ja sitten suuri oho: ”Kuopion ja Kemijärven hankkeet merkitsevät toteutuessaan toista 10 miljoonaa kuutiota puuta.” Puun käyttö suomalaismetsistä on ollut 65 miljoonan motin tasolla, joten hankinta kasvaisi 30 prosenttia. Mahtaako onnistua?
Hesarin kokenut Jyrki Iivonen podiskeli Finnpulpia otsikolla MTK jakaa metsänomistajat kiinnostavasta lähtökohdasta: MTK lähti Finnpulpiin mukaan puolen miljoonan euron panoksella. ”Meidän mukaantulo kertoo markkinoille, että tehtaan puuhuolto on varmalla pohjalla.” Näin totesi puheenjohtaja Juha Marttila. Ilmoitti, että MTK lähti hankkeen takuumieheksi.
Mitä MTK pystyy takaamaan? Iivonen vastasi ”ei mitään. Jos Finnpulpin tehdas valmistuu, se tulee monissa pitäjissä kilpailemaan puista Metsäliiton kanssa.” Finnpulp-kuvio tarkoittaa, että MTK:n ja Metsäliiton suhteet ovat jäähtyneet. (HS 9.5.2015)
Tilanne ei voi olla suomalaisen metsänomistajan etu! Joka tapauksessa vuonna 2018 OT-lehden arvion mukaan sellua keitetään karkeasti 8,5 miljoonaa tonnia, ja siitä Metsä Groupin osuus on noin 40 prosenttia. Tietää ykköstilaa Suomessa.
Äänekosken rahoitus kasassa
Metsä Groupin ykkösmies Kari Jordan vertasi Suomen kautta aikojen suurinta metsäteollisuusinvestointia palapeliin, jonka viimeinen pala saatiin paikalleen. (KL 21.4.2015). Metsä Fibrestä 24,9 prosenttia omistava japanilainen Itochu myönsi hankkeelle 150 miljoonan osakaslainan.
OT-lehden laskelmien mukaan Metsä Groupin 40 prosentin omavaraisuusastetavoite toteutuu, mikäli konsernin nettotulos toteutuu viime vuoden tasoisena ja voitonjako pidetään maltillisena vuosilta 2016-18.
Metsä Boardin yhtiökokouksessa viime vuonna kerrottiin, että firma osallistuu 30 miljoonalla Äänekosken investointiin. Summa tuntuu pieneltä, omistaahan kartonkiyhtiö neljänneksen Metsä Fibrestä. Ehkä summa jäi sopivasti käteen, kun 100 miljoonan osakeannilla ensin hoidettiin Husumin kartonkikoneinvestoinnin omarahoitusosuus.
Eikö annilla olisi voinut kerätä saman tien 150 miljoonaa? Omistajat olisivat varmuudella avanneet kukkaronnyörit. Metsä Boardin huomiseen uskotaan. Yhden vuoden kurssimuutos tätä kirjoitettaessa oli lähes 70 prosenttia.
Muistellaan hetki menneitä
Otsikolla Strategiaa voisi uusia OT-lehti kirjoitti vuonna 2010: ”Ruuan hintaan on tasavallassa vaadittu alennusta. Pitävät ostoskoria kalliina eurooppalaisittain. Kauppaa on syytetty harvainvallasta, todellisen kilpailun puutteesta. Mitähän markkinaosuuskehityksessä tapahtuisi, jos S-ryhmä pudottaisikin investointinsa muutamaksi vuodeksi puoleen ja käyttäisi näin säästyvän rahan tarjouksiin ja lisäbonuksiin.”
Otsikolla Kaupasta kuuluu kummia OT-lehti lainasi tukka pystyssä emeritus pääjohtaja Kari Neilimon pohdiskelua vuonna 2011: ”Sähköinen kauppa yleistyy niin nopeasti, että isoilla käyttötavaraosastoilla voi kohta pelata tennistä.”
Antaa Kari Neilimon heittää lisää löylyä kiukaalle (Savon Sanomat/Talouselämä 11.4.2014): ”Kauhean kauan ei enää kannata ylläpitää isoja näyttelytiloja, joissa on paljon televisioita, radioita ja puhelimia, mutta joista kukaan ei osta niitä.”
Näin Neilimo kommentoi käyttötavaroita ja jatkaa: ”Nyt on tultu sen rajan päähän, että valikoiman laajentaminen ei enää auta. Ei auta, että tuodaan vielä 20 erilaista kaurahiutalepurkkia lisää.”
Paluuta entiseen ei ole. Tampereen Linnainmaalle ei nykytiedolla rakennettaisi Prismaa, muutaman kilometrin päähän Kaukajärven ja Sammonkadun suuryksiköistä.
Ei Prisma ole tarkoitettu omakotiasukkaitten lähikaupaksi. Eikä vähittäiskaupan kisaa voi enää voittaa S-konseptilla, joka perustui valtavaan investointivauhtiin.
Uusi mies – uudet kujeet
Pääjohtaja Taavi Heikkilä pestattiin johtamaan S-ryhmän muutosta. Mielenkiintoisia avauksia on jo nähty. Halpuuttamisen malli haettiin eurooppalaisilta kauppajäteiltä. Siinä alennettiin 400 ruuan brändituotteen hintoja ja haastettiin Lidlin hintamielikuva.
Ehkä ruokakassin täyttäjien toivotaan poikkeavan samalla käyttötavarahyllyillä. Viivytystaistelu Tokmannin kaltaisia halpamyymälöitä ja etenkin verkkokauppaa vastaan on käynnistynyt.
Brittien Marks&Spencer – ketjun tuomisessa tasavaltaan ei ole kyse seitsemän uuden myymälän avaamisesta. S-ryhmä haluaa käyttöönsä etenkin M&S:n digiosaamisen ja verkkokaupan sovellutukset.
SOK:n ylin johto koki melkoisen muutoksen. Arttu Laine jätti Osuuskauppa KPO:n ja astui kehiin suoraan kakkosmieheksi, Antti Sippolaa ja Vesa Kyllöstä kehotettiin poistumaan.
Uusi strategiajohtaja löytyi Nokiasta, Sebastian Nyström. ”Hän tuo meille kansainvälisen suuryrityksen strategianäkemystä ja digitaalista osaamista, mistä meille varmasti on paljon hyötyä kaupan murroksen keskellä.” Näin Heikkilä tiedotteessaan viime toukokuussa.
Talouselämä (18/2015) totesi osuvasti: ”Mahtava S-ryhmä kulkee miinakentässä.” Onneksi talous on kiitettävässä kunnossa. On aikaa raivata kenttä ja löytää tie ulos. Aikaa on, muttei rajattomasti!
Kaksi uusi korokepaikkansa
OP ja Metsä Group pysyivät palkintokorokkeella menestyvimpien OT-yritysten kisassa toista vuotta peräkkäin. Sitä vastoin Valio joutui luovuttamaan podiumpaikkansa. Ei Annikka Hurme joukkoineen voinut mitään sille, että Venäjä sulki rajansa suomalaisilta maitotuotteilta.
OP tahkosi ongelmallisessa markkinaympäristössä huikean nettotuloksen 607 miljoonaa euroa. Metsä Groupin vastaava 220 miljoona euroa nousi hyvälle 4 prosentin tasolle.
Valion tilalle kärkikolmikkoon nousee Pohjois-Karjalan Osuuskauppa. Kun alueosuuskauppojen liikevaihto vuonna 2014 polki paikallaan ja kannattavuuden alamäki jatkui neljättä vuotta peräkkäin, niin PKO ui vastavirtaan.
PKO:n liikevaihto kasvoi 3 prosenttia, alueosuuskauppojen vaatimaton voitollisuus (nettotulos-% 1,6) ylittyi 2,5-kertaisesti ja omavaraisuusaste 77 prosenttia kertoo, että pitoja ei ole rahoitettu lainavaroin. Ei kun halpuuttelemaan vain täysin palkein!
Lopuksi
Kokonaisuudessaan osuustoiminnan vuosi 2014 meni ympäristön ongelmallisuus huomioiden tyydyttävästi. 39 suurimman ot-yrityksen nettotulos nousi 3,2 prosentin tasolle liikevaihdosta, tyydyttävä arvosana.
Yrityksistä vain neljä teki tappiollisen nettotuloksen. HKScanilla on pallo edelleen pahasti hukassa, onneksi tase kestää matalan nettotuloksen. 8,2 miljoonaa eli 0,4 prosenttia liikevaihdosta on riittämätön. Miksi sillä Suomessa liikevoitto jää 1,1 prosenttiin liikevaihdosta, kun Atrian vastaava oli 3,6?
Tuottajain Maidon kymmenen miljoonan miinus kertoo siitä vastuusta, jota osuuskunta kantoi tuottajiensa ongelmista. Niin pitääkin!
Koillismaan Osuuskauppa teki tappion jo toissavuonna. Omavaraisuusaste on enää tyydyttävä 30 prosenttia. Olisiko Osuuskauppa Arinan johdolle syytä tarjota kahvit? Ajoissa!
JORMA SAVOLAINEN, teksti
RIKU-MATTI AKKANEN, kuva
