Moni Suomessa käytetty fossiilisen energian euro valuu tällä hetkellä ulkomaille. Miten energiarahat pysyisivät kotiseudulla? Omaa uusiutuvaa energiaansa käyttävät kylät eli energiakylät voisivat olla tähän hyvä ratkaisu.
Vaasan yliopiston johtama Energy Village 500 -tiimi kehittää parhaillaan energiakylistä tuotetta ja verkostoa yliopistojen yhteisessä tiedepohjaisessa HelsinkiChallenge -ideakiihdyttämökilpailussa.
Siirtyminen fossiilisesta energiasta kohti uusiutuvaa energiaa suosii Suomea ja etenkin suomalaista maaseutua, arvioi johtaja Pekka Peura Vaasan yliopiston Levón-instituutista. Nykyään iso osa fossiiliseen energiaan käyttävästä summasta päätyy ulkomaille. Energiaomavaraisuus pitäisi rahat kotiseudulla.
Yksi keino alueelliseen ja paikalliseen energiaomavaraisuuteen maaseudulla olisivat niin sanotut energiakylät. Nämä kylät tai alueet olisivat energiaomavaraisia uusituvalla energialla eikä niihin tarvitsisi enää tuoda energiaa alueen ulkopuolelta.
Vaasan yliopiston johtama Energy Village 500 eli Energiakylä 500 -tiimi on parhaillaan mukana yliopistojen tiedepohjaisessa HelsinkiChallenge-ideakiihdyttämökilpailussa kehittämässä energiakyliä tuotteeksi ja verkostoksi.
Pekka Peuran luotsaaman monialaisen tiedetiimin ideana on ”500 energiakylää Suomeen”. Tavoitteena on kerätä ainakin 500 energiakylän verkosto ympäri Suomea.
”Aiomme kehittää energiakylän tuotteeksi, joka olisi ymmärrettävä ja helppo toteuttaa. Pitkän aikavälin tavoitteena on, että kylistä tulisi energiaomavaraisia uusiutuvalla energialla”, sanoo Pekka Peura.
Energiakyliksi kutsutut alueet voivat olla erikokoisia ja koostua eri toimijoista asukkaista yrityksiin. Olennaista on, että alueilta löytyy runsaasti peltoa, metsää ja muuta uusiutuvalle energiantuotannolle otollista luontoa.
Peuran mukaan ratkaisu perustuu useamman vuoden tutkimustyölle ja aiemmille samaa aihetta käsitteleville hankkeille.
Esimerkiksi Vaasan yliopiston Levón-instituutin aiemmassa hankkeessa tutkittiin 14 pohjalaismaakunnissa sijaitsevaa kylää, joista jokaiselle tehtiin suunnitelma, miten ja millaisilla energiantuotantomenetelmillä kylissä saavutettaisiin energiaomavaraisuus. Mukana tutkimuksessa olivat esimerkiksi Jepua, Pensala, Närvijoki, Ruona, Ilvesjoki ja Hoisko.
Energiakylät tai energia-alan murros eivät tarkoita vain teknisiä ratkaisuja kuten lämpöpumppuja, tuuliturbiineja tai aurinkopaneeleita. Peuran mukaan kyseessä on suuri yhteiskunnallinen muutos, jota täytyy lähestyä monialaisesti. Kyse on sosiaalisesta hyväksyttävyydestä, lainsäädännöstä, taloudesta ja etenkin aluetaloudesta, ympäristökysymyksistä ja arvoketjuista.
”Osuuskunta varteenotettava muoto”
Pekka Peuran mukaan osuuskunta olisi varteenotettava omistuksen muoto energiakylille.
”Osuuskunta mahdollistaa tasavertaisen omistuksen. Se on hyvä omistusmuoto etenkin silloin, kun tärkein tavoite on saada energiaa itselle ja kyläläisille edulliseen hintaan ja omassa hallinnassa”, Peura sanoo.
Peura muistuttaa, että osuuskunta omistusmuotona toki mahdollistaa myös kaupallisen toiminnan – energiaa voi myydä niin alueen asukkaille kuin ulkopuolisille tahoillekin. Energiaosuuskunta voi tuottaa osakkailleen tuloja ja varmistaa sen, että hyöty toiminnasta tulee nimenomaan energiakylän alueelle eikä ulkopuolelle.
Osuuskunta on käyttökelpoinen silloin, kun tarvitaan yksittäistä tilallista suurempi toimija ja leveämmät hartiat.
”Kaikille yhteistä asiaa voidaan hoitaa uskottavasti ja riittävällä teholla. Myös osaamista voidaan kartuttaa ja keskittää.”
Peura näkee myös, että osuuskunta voisi sosiaalisena työllistäjänä eli oman kylän työpaikkasampona.
”Se loisi mielekästä ja koulutusta vaativaa työtä oman alueen ihmisille kestävällä pohjalla.”
Osuustoiminnan käyttökelpoisuuden uudessa uusiutuvassa energiassa huomaa esimerkiksi Jepualla. Perinteikäs Jeppo Kraft on yksi maan pienimmistä energiaosuuskunnista ja se omistaa uutta biokaasulaitosta Jepuan Biokaasua yhdessä Snellmanin kanssa.
HelsinkiChallenge-kilpailu lähenee finaalivaihetta
Helsinki Challenge on suomalaisten yliopistojen yhteinen tiedepohjainen ideakiihdyttämökilpailu. Kilpailuun haki 110 tiimiä, joista 20 valittiin ratkomaan aikamme suuria haasteita. Kilpailuun hakeneet tiimit esittivät omat ratkaisuehdotuksensa YK:n kestävän kehityksen tavoitteista kumpuaviin kilpailuteemoihin. Kilpailun semifinaaliin valitut, tutkijoiden luotsaamat tiimit kehittävät kilpailun aikana ratkaisuja yhteistyössä yritysten, järjestötoimijoiden, päättäjien, median ja julkisen sektorin edustajien kanssa.
Nyt kilpailu lähenee finaalivaihetta. Finalistit julkistetaan 19. kesäkuuta ja voittaja myöhemmin marraskuussa. Kilpailun voittajalle on luvassa palkintona 375 000 euroa, joka on tarkoitettu ratkaisun toteuttamiseen.
Teksti ja kuva: RIIKKA KALMI
