Suomalaisessa työelämässä on korostettu perinteisesti tuottavuutta ja tehokkuutta. Positiivisuus, onnellisuus ja työn merkityksellisyys ovat sen sijaan jääneet taka-alalle ja mielletty monesti lähinnä pehmoiluksi ja hemmotteluksi.
Viestintätoimisto Ellun Kanat 20 vuotta sitten perustaneen Kirsi Pihan mukaan nyt on aika kääntää nämä vanhat asetelmat päinvastoin. Numeroiden sijaan kehityksen keskiöön on otettava työn merkityksellisyys.
”Tuoreen tutkimuksen mukaan vain noin 15 prosenttia organisaatioiden henkilöstöstä on sitoutunut työhönsä. Käytännössä se tarkoittaa, että maanantaiaamuna kuuden hengen tiimissä voi olla yksi motivoitunut työntekijä”, totesi Piha.
Muutos- ja viestintäkonsultin mukaan työn merkityksellisyys ja sitoutuminen korostuvat etenkin muutostilanteissa, jotka tänä päivänä ovat arkea jokaisessa organisaatiossa.
Jos omasta työstä puuttuu idea ja johtotähti, se näkyy motivaatiopulmina ja pahimmillaan työuupumuksena.
”Sitten mennään terapiaan tai saadaan älysormus unen tarkkailuun. Samalla itse ongelma jää ratkaisematta.”
Muutosvastarinta kertoo huonosta johtamisesta
Organisaatioiden johto selittää odotettua heikommin eteneviä uudistusprojekteja usein henkilöstön muutosvastarinnalla.
Pihan mukaan tämä on pelkkä tekosyy, sillä kyseiseen tilanteeseen ei edes ajauduta, jos johto osaa hommansa ja kaiken tekemisen päämäärä – käytännössä koko yrityksen olemassaolon perusta – on saatu kirkastettua myös henkilöstölle.
”Ihmisen on koettava, että hänen työllään on merkitystä paitsi itselle myös työkaverille ja koko työyhteisölle. Eikä sillä tarvitse pelastaa koko maailmaa. Usein riittää, että helpottaa jonkun toisen työpäivää”, Piha muistutti.
”Vain noin 15 prosenttia organisaatioiden henkilöstöstä on sitoutunut työhönsä. ”
Tätä kautta kasvaa myös muutoksensietokyky. Kun päätökset koetaan itselle merkityksellisiksi, niihin myös sitoudutaan. Tämä tahtoo kulmahuoneiden strategiapalavereissa kuitenkin unohtua.
”Jokaisen pitäisi pohtia, millainen elämä on elämisen ja millainen työ tekemisen arvoista. Tosin tämä suunta tuntuu puuttuvan paitsi työyhteisöistä, myös yleisesti yhteiskunnasta.”
Samalla hän varoitti, että synkät tulevaisuudenkuvat johdattavat usein myös synkkään tilanteeseen.
”Vanhoissa rakkausromaaneissa oli lähes poikkeuksetta onnellinen loppu. Nyt emme osaa sellaisia edes kuvitella”, Piha harmitteli.
