Eduskunnan Kansalaisinfossa torstaina 20. helmikuuta pidetyssä tilaisuudessa kerrottiin vesihuoltolain uudistuksen etenemisestä ja vesihuollon omistajuuskysymyksistä. Osallistujia puhutti erityisesti käyttäjäomisteisten vesiosuuskuntien rooli vesihuollossa.
Eduskunnan osuustoimintaryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Petri Honkonen (kesk.) avasi tilaisuuden muistuttamalla, että puhdas vesi on välttämätön perustarve ja jopa ihmisoikeuskysymys.
”Tämä tulee esiin erityisesti niissä maissa, joissa vesihuolto ei toimi. Suomessa vesihuolto on sen sijaan toiminut hyvin. Vesiosuuskuntia on perustettu alueille, joilla talousvettä ei ole saatavilla, erityisesti maaseudulle”, totesi Honkonen.
Hän sanoi olevansa tyytyväinen siihen, että Petteri Orpon hallitus on linjannut vesihuoltoa suuntaan, jossa sen pitää säilyä julkisissa käsissä eikä vesihuoltoa voi myydä esimerkiksi sijoittajille.
Tähän päättäjiä on patistanut etenkin Vesi on meidän -kansalaisaloite, joka tuli eduskunnan käsittelyyn jo edellisen hallituksen aikana, jolloin vesihuoltolain uudistus lähti liikkeelle.
”Kun maailmantilanne hämmentää ja askarruttaa, veteen ja muuhun perusinfraan liittyvät kysymykset ovat koko ajan tärkeämpiä ja se, miten asioista huolehditaan paikallistasolla.”
Linjat selkeiksi, määritelmät kuntoon
Lainsäädäntöneuvos Vilja Klemola maa- ja metsätalousministeriöstä kävi läpi vesihuoltolain uudistusta ja sen tavoitteita.
”On toki selvää, että Helsingin seudun vesihuollosta huolehtivalta HSY:ltä vaaditaan aivan erilaista suunnitelmallisuutta kuin pieneltä osuuskunnalta, jolla on 50 asiakasta”, myönsi Klemola esityksensä alussa.
Hänen mukaansa vesihuoltouudistuksen ohjelman tavoitteena on varmistaa julkisomisteisten vesihuoltotoimintojen säilyminen kuntien omistuksessa ja määräysvallassa.
Kunta ei esimerkiksi voisi luopua vesihuoltoon kohdistuvasta omistuksestaan.
”Lain voimaantulon jälkeen saisi perustaa vain kokonaan kunnan omistuksessa olevia vesihuoltolaitoksia ja tukkuvesihuoltolaitoksia sekä asiakasomisteisia vesihuolto-osuuskuntia.”
”Lakiuudistuksen yhteydessä myös vesihuoltolaitoksen määritelmä yhdenmukaistetaan.”
Niin ikään lain voimaantulon jälkeen perustettua asiakasomisteista vesihuolto-osuuskuntaa tai sen omaisuutta saisi myydä vain kunnalle, kunnalliselle laitokselle tai toiselle vesiosuuskunnalle
Lakiuudistuksen yhteydessä myös vesihuoltolaitoksen määritelmä yhdenmukaistetaan. Jatkossa vesihuoltolaitoksella tarkoitettaisiin laitosta, joka huolehtii yhdyskunnan vesihuollosta.
Sen pitää myös toimittaa tai vastaanottaa vettä talousvetenä käytettäväksi vähintään 10 kuutiometriä vuorokaudessa tai vähintään 50 henkilön tarpeisiin.
Jatkossa myös kunnalla on velvoite laatia vesihuoltosuunnitelma ja vesihuoltolaitoksilla omaisuudenhallintasuunnitelma.
”Tarkoituksena on varmistaa, että laitos kykenee huolehtimaan vesihuollosta ja vastaamaan toimintavarmuudesta”, totesi Klemola.
Vesiosuuskuntien hyödyt esiin
Vesiosuuskuntien roolia ratkaisuna vesihuollon haasteisiin puntaroi Vesa Arvonen, joka on Suomen Vesihuolto-osuuskunnat ry:n (SVOSK) puheenjohtaja.
Arvosen mukaan valtaosa suomalaisista asuu taajamissa ja heistä 90 prosenttia on kunnallisten vesihuoltolaitosten piirissä.
Lopuilla vesihuollosta vastaavat vesiosuuskunnat, pienet osakeyhtiöt ja yhtymät.
Suomessa on noin 1300 vesiosuuskuntaa, joista valtaosa toimii haja-asutusalueilla.
”Suomi on maailman osuustoiminnallisin maa ja osuuskuntia kaikkiaan 3500. Niistä jopa 40 prosenttia on vesiosuuskuntia”, Arvonen muistutti.
”Vesiosuuskunnalla ei ole tuloutuksia vesihuollon ulkopuolelle ja rahat käytetään vesihuoltoon.”
Suomen ensimmäinen vesiosuuskunta perustettiin Tampereen Pispalaan vuonna 1907.
”Kiinnostus vesiosuuskuntien perustamiseen nousi uudelleen, kun asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolella tuli voimaan vuonna 2004. Yhtenä syynä tähän olivat avustukset, joita oli tarjolla varsin runsaasti.”
Hän kysyi, voisiko vesiosuuskunta olla patenttiratkaisu vesihuollon järjestämiseksi nykyisinkin. Onhan se laajassa käytössä Suomen vesihuollossa ja asiakkaidensa omistama. Siten päätöksenteko on myös osuuskunnan omissa käsissä.
”Vesiosuuskunnalla ei ole myöskään tuloutuksia vesihuollon ulkopuolelle ja rahat käytetään vesihuoltoon.”
Mallin vahvuuksista huolimatta osuuskunnista ei SVOSK:n puheenjohtajan mielestä ole vielä patenttiratkaisuksi.
Talkootyö ei kiinnosta
Yhtenä syynä tähän on vesiosuuskuntien haasteet, joihin lukeutuvat talkoohengen väheneminen ja osuuskunnan “aktivistien” ikääntyminen.
”Suomalainen yhteiskunta muuttuu, eikä olla enää niin innokkaita tekemään talkoovoimin yhdessä. Samaan aikaan vastuut ja osaamisvaatimukset kasvavat. Lainsäädäntö ja talousasiat eivät kuitenkaan olet niitä helpoimpia, ja myös talousveden laatuun pitää kiinnittää paljon huomiota”, Arvonen totesi.
Arvosen mukaan moni vesiosuuskunta haaveilee voivansa jonain päivänä luovuttaa verkostonsa kunnalliselle vesilaitokselle. Ajatus ei silti aina saa vastakaikua.
”Jos isompi vesiosuuskunta kaatuu kunnan syliin, voi olla hankalaa, kun pienellä kunnalla ei ehkä ole resursseja ottaa satojen liittyjien osuuskuntaa vastuulleen.”
Vesihuoltolain uudistuskin luo monenlaisia paineita vesiosuuskunnille. Lain valmistelun aikana on tullut Arvosen mukaan aika paljon lausuntopalautetta, jonka mukaan haluttaisiin luopua liittymisvelvollisuudesta.
”Kun pitäisi palauttaa liittymismaksut, ei ole enää rahaa vesiosuuskunnan kassassa, koska kaikki varat on laitettu verkoston rakentamiseen.”
”Pienellä kunnalla ei ehkä ole resursseja ottaa satojen liittyjien osuuskuntaa vastuulleen.”
Osaamista ja ymmärrystä ja aitoa tarvetta
Hänen mielestään osuuskunta on paras vaihtoehto, kun on osaamista ja ymmärrystä vesihuollosta ja aito tarve vesihuollolle. Arvosen mukaan vesiosuuskunta ei ole kunnan vesilaitoksen kilpailija vaan kunnallisen vesihuoltolaitoksen jatke kuntalaisten palvelemisessa.
”On toimittava kestävällä tavalla, taloudellisesti, ympäristöllisesti ja sosiaalisesti ja tehtävä yhteistyötä.”
Malliesimerkki tästä on Kouvolan seutu, jossa vesiosuuskunnilla on ollut 2000-luvulla useita koulutus- ja kehityshankkeita.
Yhteistyö sujuu hyvin myös Pirkanmaalla, jossa Kurun vesiosuuskunta on tuottanut palveluita Ylöjärven vedelle Kurun taajamassa.
