SVOSK:n puheenjohtaja Vesa Arvonen puhui Valtakunnallisilla Vesiosuuskuntapäivillä Kajaanissa viime viikonloppuna. Neljättätoista kertaa järjestetty tilaisuus toi yhteen myös Kainuun vesihuolto-osuuskunnat.
Pontta pohdinnoille antoi YK:n Kansainvälinen osuustoimintavuosi 2025 ja sen viesti osuustoiminnasta kestävän kehityksen yritysmallina.
Vesihuoltolainsäädännön uudistus raamitti
Toimintaympäristöraamin antoi vuoden 2026 alusta uudistuva vesihuoltolainsäädäntö, jonka ytimessä on vesihuoltolaitoksen määritelmän muutos, asiakasomisteisten vesihuolto-osuuskuntien asema vesi-infrastuktuurin omistajina sekä kunnan ja vesihuolto-osuuskuntien yhteistyövelvoite.
Vesihuoltolaitoksille tulee myös tehtäväksi laatia omaisuudenhallintasuunnitelma, joka koskee vesilaitoksen kunnon tutkimista ja huolto-, investointi- ja taloussuunnittelua.
Vesihuollon kehittämisen strategisen ajattelun ydin on osaamisessa ja yhteistyössä. Uuden vesihuoltolain ilmentämät haasteet ovat sen luokan asioista, että niistä ei yksin käsi poskella pohtimalla selviä.
Onpa Suomen hallitus antamassa suuren tunnustuksen vesihuolto-osuuskunnille maan kriittisen vesi-infrastuktuurin omistajuudesta.
Jatkossa vain kunnat ja asiakasomisteiset vesiosuuskunnat ovat luotettavat tahot omistamaan maan vesi-infraa. Luonnollinen monopoli ei saa karata käyttäjäomisteisuudesta vieraisiin käsiin. Luottamus tuo mukanaan vastuun.
”Vesihuollon kehittämisen strategisen ajattelun ydin on osaamisessa ja yhteistyössä.”
Nouseeko Kainuu?
Ihmisen tekemä on ihmisten ratkaistavissa. Vesihuolto-osuuskuntien toiminnan ja johtamisen lähtökohta on vastuullisuus ja tiedolla johtaminen, kuten SVOSK:n hallituksen varapuheenjohtaja Pertti Halsola muotoili.
Parviäly auttaa. Yhteistyörakenteita on jo olemassa: Kouvolan vesihuolto-osuuskunnat ry ja Vesiosuuskunnat Savo ry. Pohjois-Suomen vesiosuuskunnille on muodostumassa kehittämisryhmä, jotta kaikkien ei tarvitse keksi pyörää uudestaan.
Entä Kainuu? Tästä Kainuun vesihuoto-osuuskuntien terävä pää ja Suomen Vesihuolto-osuuskunnat ry:n hallitus asiantuntijoineen kävivät syvällisen keskustelun.
”Vesiosuuskuntiin ei ole helppo löytää uusia vastuunkantajia.”
Nykytila ei ole paras
Nykytila ei ole Kainuun vesiosuuskuntien kehittämiselle paras. Rahaa ei liiemmälti alueella ole, kun väestö vähenee ja ikääntyy. Vesihuoltoasiat ovat vaativia ja ottavat aktivisteilta aikaa.
Vesiosuuskuntiin ei ole helppo löytää uusia vastuunkantajia. Monet vesiosuuskunnat eivät panisi pahakseen liittymistä kunnan vesilaitokseen, mutta ehdot eivät ole tyydyttävät. Omillaan on jatkettava.
Kainuussa osuuskuntien yhteistyösuhteet eivät myöskään ole parhaat. Keskinäisiä tapaamisia alan sisällä on vähän, ”syystä tai toisesta”. Yhteistyösuhteet ovat vähintään etäiset.
Yhteinen ongelma yhdistää
Tarvitaan yhteinen ongelma – kansanomaisesti ”vihollinen” – joka yhdistää ja jota ryhdytään ratkomaan. Sen päälle tarvitaan aktivisteja – ”kylähulluja” – jotka argumentoivat ongelman, osoittavat ratkaisun ja asettuvat liikkeen johtoon.
Tämä mekanismi on lepokitkan voittava liikkeelle paneva voima. Ratkaisu löytyy lopulta aina keskustelusta ja hyvän yhteistyöilmapiirin luomisesta kaikkien sidosryhmien suuntaan.
Vesihuoltostrategiat 2050 on hyvä ponnin järjestäytyä. Osuuskuntien ääni pitää saada kuuluviin nykyistä paremmin. Esimerkiksi osuuskunnille tarjottava koulutus voi parantua, kun teema argumentoidaan oikeassa vaiheessa.
”Kainuun vesihuolto-osuuskuntien yhteistyöryhmä pystyyn ja osuuskunnat mukaan työhön”, oli ELY:n edustajan Kai Voutilaisen toivomus ja kannustus.
”Osuuskuntien ääni pitää saada kuuluviin nykyistä paremmin.”
Kuntiin vaikuttaminen on myös yhteistyöhön kannustava tekijä. Voidaan saada vahvempi ääni kunnan vesilaitoksen ja poliittisten päättäjien suuntaan. Monissa kunnissa iso kysymys on osuuskuntien toivoma tukkuvesialennus.
Sen avulla vesihuoltopalveluiden hinta saataisiin vesihuolto-osuuskuntien jäsenasiakkaille kohtuulliseksi myös silloin, kun osuuskunnalla ei ole omaa vedenottamoa. Kunnille yksi selkeä keskustelukumppani koottuine äänineen on tervetullut asia.
Myös yhteisten hankintojen tekeminen kannusta yhteistyöhön. Esimerkiksi Kouvolan vesihuolto-osuuskunnat ry on hankkinut yhteistarjouksella etäluettavia vesimittareita.
Voiko myös veden ja jäteveden laskutuksen ja huollon hoitaa yksi yhteinen toimija? Voisiko olla toisen asteen osuuskunta palvelemassa alueen vesiosuuskuntia?
Muodostuisiko näin nykyaikaisia rakenteita, jotka huokuttelisivat myös työelämässä olevia nuoria mukaan toimintaan konkareiden rinnalle, ”seuraava sukupolvi ” -hengessä.
”Voiko myös veden ja jäteveden laskutuksen ja huollon hoitaa yksi yhteinen toimija?”
Kateus täytyy ansaita
Kun on vesiosuuskunta, on puhevalta omiin asioihin, tiivistettiin kannustava viesti. Heinäntekojärjellä asiat sittenkin onnistuvat, kun perehtyy ja tekee yhteistyötä.
”Sääliä saa ilmaiseksi, kateus täytyy ansaita”, kuuluu sananlasku. Nähtäväksi jää, miten Kainuun vesiosuuskunnat nousevat yhteistyöhön ja vahvasti myös mukaan Suomen vesihuolto-osuuskunnat ry:n toimintaan.
Vuoden 2025 Valtakunnalliset Vesiosuuskuntapäivät järjestettiin Kajaanissa 31.1.-1.2.2025.
Kirjoittaja on Vaasan yliopiston työelämäprofessori, joka kuuluu Suomen Vesihuolto-osuuskunnat ry:n asiantuntijaryhmään.
