Luonnontuotealaan ja erikoisluonnontuotteisiin, kuten kuusenkerkkiin, pihkaan ja koivunmahlaan liittyy valtava kasvupotentiaali.
Kaupan hyllyltä saattaa löytää jo koivunmahlaa sisältäviä virvoitusjuomia tai oluita, kuusenkerkkäpestoa ja apteekista pihkavoidetta.
Ala ei kuitenkaan kasva tällä hetkellä niin vauhdikkaasti kuin voisi alati lisääntyvästä tuotteiden määrästä olettaa. Suurin ongelma ja este kasvun tiellä on tällä hetkellä erityisesti raaka-aineiden saatavuus.
”Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Jari Miinan mukaan luonnontuotealalla vallitsee eräänlainen jumiutumisen tila. Se pitäisi saada aukeamaan jostain päästä, jotta luonnontuotteita voitaisiin alkaa hyödyntää tehokkaasti. Raaka-aineita tulisi saada riittävän suuria määriä ja luotettavasti jatkojalostajille, jotta suurten yritysten kannattaisi alkaa hyödyntää suomalaisia luonnontuotteita.”
Jalostetusta tuotteesta saisi raaka-aineelle lisäksi huomattavasti suuremman arvon.
Esimerkiksi kilosta tuoretta kuusenkerkkää maksetaan noin 6 euroa. Jalostettuna sen arvo kuitenkin kasvaa. Kuivatusta kerkästä maksetaan jo 30–150 euroa kilolta riippuen sen laadusta ja ostajasta. Luken ja Arctic Warriorsin laskelmien mukaan tuotteisiin jalostettuna kuusenkerkän jalostusarvoksi voi tulla jopa 3000 euroa kilolta.
Useimmat alan yritykset ovat pieniä ja tuotteita keräävät yksittäiset kerääjät. Yksittäisellä yrittäjällä tai muutaman hengen yrityksellä ei useinkaan ole varaa suuriin jalostuslaitteistoihin, vaikka halua kehittää toimintaa olisikin.
Haasteita aiheuttaa myös erikoisluonnontuotteiden säilyvyys. Pihka säilyy lämpimässäkin, mutta esimerkiksi kuusenkerkät pitäisi saada viileään mahdollisimman nopeasti ja ideaalitilanteessa ne voitaisiin jopa pakastekuivata. Myös pakuri vaatii kuivatuksen ennen jalostusta esimerkiksi elintarvikkeisiin.
”Yrittäjien muodostamat osuuskunnat voisivat olla ratkaisu pullonkaulana olevaan alkuinvestointiin. ”
Yhteiseksi hankitut laitteet
”Harvalla yksittäisellä kerääjällä on mahdollisuuksia hankkia esimerkiksi kalliita pakastekuivureita yksin, vaikka haluja jatkojalostukseen olisikin. Ratkaisu ovat kerääjien yhteenliittymät. Ne voivat olla vapaamuotoisia kerääjäverkostoja tai tarkoitusta varten perustettuja osuuskuntia tai yrityksiä.”
Erityisesti yrittäjien muodostamat osuuskunnat voisivat olla ratkaisu pullonkaulana olevaan alkuinvestointiin. Yrittäjien yhdessä jakamat kustannukset esimerkiksi elintarvikehyväksytystä tilasta tai laitteistoista tai vaikka kuivurikonteista mahdollistaisivat niiden hyödyntämisen myös pienempien resurssien toimijoille.
”Verkostoitumalla muiden kanssa yritykset voivat parantaa tuotantomahdollisuuksiaan. Samalla myös tuotteiden toimitusvarmuus paranee, ja niitä voidaan myydä entistä suuremmille markkinoille.”
Osuuskunta voi myös toimia välittäjänä asiakkaan ja yrittäjän välillä ja olla esimerkiksi katto-organisaatio, jonka kautta mainonta ja brändäys hoidetaan. Hyvä esimerkki luonnontuoteosuuskunnasta on pirkanmaalainen Osuuskunta Luonto & Keruu, jonka tarkoituksena on edistää luonnontuotteiden käyttömahdollisuuksia.
Lainaukset ovat Riina Karvosen kirjasta Kuusenkerkistä koivunmahlaan – Lisäansioita omasta metsästä (Tapio 2022).
Kirja pureutuu erikoisluonnontuotteiden keruuseen, tuotannon nykytilaan ja siihen, millaisia tuottoja metsänomistaja voi niistä saada. Kirjasta löytyy sekä käytännön ohjeita keruuseen että tietoa luonnontuotteita hyödyntävistä yrityksistä.
