Petri Rouvinen, Etlan tutkimusneuvonantaja ja Sitran vanhempi neuvonantaja, korostaa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (tki) ja laajemminkin aineettomien tuotannontekijöiden merkitystä tuottavuuden parantamisessa.
Petteri Orpon hallitus on sitoutunut myös nostamaan t&k-investoinnit neljään prosenttiin BKT:sta vuoteen 2030 mennessä. Rahassa tämä tarkoittaisi yli miljardia euroa.
”Valtion lisäpanostukset tulevat yrityksille tarpeeseen, mutta mikään satsaus ei yksin riitä. Varsinainen lisäarvo yhteiskunnalle tulee vasta sitten, kun tki:n hedelmät eli uudet ideat saadaan käytännön toteutukseen. Tämä on Suomen suurin haaste.”
Yritysten kiinnostus t&k- ja innovaatiotoimintaan onkin olennaista koko kansantalouden kannalta. Kasvua ei synny ilman innovatiivisia ja kansainvälisesti kilpailukykyisiä tuotteita ja palveluita.
”Pidemmällä aikavälillä hyvinvoinnin lisääntyminen kumpuaa lähes yksinomaan työn tuottavuuden noususta. Tavoitteena ei ole huhkia enemmän tai pidempään, vaan tehdä oikeita asioita oikeilla välineillä”, Rouvinen sanoo.
”Oikeat asiat ovat tehtäviä, joissa yksittäinen työntekijä pystyy synnyttämään eniten lisäarvoa työtuntia kohden. Oikeat välineet taas ovat esimerkiksi kauppakiinteistöjä, tehtaita ja toimistoja sopivilla paikoilla hyvien liikenneyhteyksien varrella sekä tietokoneita ja -verkkoja varustettuina fiksuilla ohjelmistoilla.”
Ne voivat tarkoittaa myös pehmeämpiä asioita, kuten työpaikan hiljaista tietoa. Se tulee näkyviin erityisesti silloin, kun joku joutuu lähtemään talosta yllättäen.
”Valtion lisäpanostukset tulevat yrityksille tarpeeseen, mutta mikään satsaus ei yksin riitä.”
Riskit voivat yllättää
Edellä mainittuihin liittyvät niin aineelliset kuin aineettomat investoinnit sekä uusien mahdollisuuksien tunnistaminen.
Investoinnit auttavat yrityksiä suuntautumaan uusiin ja enemmän lisäarvoa tuottaviin toimintoihin.
Rouvisen mukaan investoinnin välttämätön edellytys on, että siihen on käytetty omaa tai muiden rahaa – tai aikaa, mikä on lopulta sama asia. Sen arvo määrittyy aina investoinnin tulevaisuuden tuottopotentiaalin kautta.
”Investointi on eräänlainen uhraus, sillä sama raha olisi voitu joko säästää myöhempään tarpeeseen tai käyttää välittömän hyvinvoinnin lisäämiseen.”
Investoinnin tuotot ovat hänen mukaansa rahaa ja muuta hyvää, kuten omassa asunnossa vietetty aika tai hankitun taideteoksen ihaileminen.
”Investointi tehdään tuotonkiilto silmässä, riskejä vältellen mutta niitä väistämättä ottaen. Investoijassa yhdistyy positiivinen ahneus annokseen sankarillista rohkeutta.”
Investoinnin kuten sellutehtaan tulevat tuotot riippuvat sadoista toisistaan liittyvistä tekijöistä.
”Tulevien maailmantilojen todennäköisyyksiä voidaan kyllä arvioida, mutta niitä ei voida koskaan varmasti tietää. Investoija itse voi tehdä asioita oikein, mutta silti kaikki voi valua hukkaan. Vaikkapa korona, Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ja Hamasin ohjusisku Israeliin ovat hyviä muistutuksia siitä, että usein olemme vain lastuina laineilla”, muistuttaa Rouvinen.
Bisneksen tekoon vaikuttaa myös omistajuus, joka käytännössä suuntaa, ohjaa ja valvoo toimivan johdon ja laajemmin koko yrityksen tekemistä.
”Omistajuutta määrittää lisäksi arvopohja, joka on esimerkiksi osuuskunnilla ja säätiöillä erilainen kuin puhtaasti tuottolähtökohdasta toimivilla pörssiyrityksillä.”
”Investointi tehdään tuotonkiilto silmässä, riskejä vältellen mutta niitä väistämättä ottaen.”
Ruotsi porhaltaa edellä
Helmikuussa 2024 julkaistun Etla-tutkimuksen mukaan Ruotsi investoi reippaasti Suomea enemmän aineettomaan pääomaan kuten ohjelmistoihin ja dataan sekä t&k-toimintaan. Länsinaapuri saa niistä myös selvästi enemmän irti.
Aineettoman pääoman määrä suhteessa työtunteihin on Ruotsissa nelinkertainen ja t&k-pääomakanta noin 1,7 kertaa Suomen vastaavaa suurempi.
Myös työn tuottavuuskehityksessä Suomi laahaa kaukana perässä. Esimerkiksi t&k- ja innovaatiotoiminnan tuottavuusvaikutus on Ruotsissa jopa 17-kertainen.
”Emme Suomessa etsi ja tartu mahdollisuuksiin lainkaan riittävän laaja-alaisesti ja hanakasti. Emme ole laiskoja tai tyhmiä, mutta aivan liian mukavuudenhaluisia, pienesti ajattelevia ja riskejä kaihtavia”, herättelee Rouvinen.
Hänen mukaansa investoinnit on tähän asti Suomessa ymmärretty suppeasti esimerkiksi tehdashankkeina. Kuitenkin vaikkapa Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa luoville aloille on luotu erilliset valtiolliset strategiat.
