Useat vesihuoltolaitokset eivät tällä hetkellä kykene vastaamaan niille asetettuihin vaatimuksiin vähäisten voimavarojensa vuoksi. Alan haasteina ovat esimerkiksi saneerausinvestointitarve ja pula osaajista.
Esimerkiksi monissa vesiosuuskunnissa aktiivit vanhenevat, ja uusia pitäisi löytää tilalle, jotta velvoitteista pystyttäisiin huolehtimaan.
Fuusiokaan ei ole taikasana. Vähävaraisten ja puoliteholla toimivien vesiosuuskuntien liittyminen yhteen ei nimittäin välttämättä tee isoa hyvin toimivaa vesilaitosta.
Voisikin olla parempi vaihtoehto, että kunnat ja niiden vesilaitokset tukisivat verkostoihinsa liitettyjä vesiosuuskuntia, jotta ne pystyisivät jatkamaan toimintaansa itsenäisinä myös tulevaisuudessa.
Välttämätön peruspalvelu
Vesihuolto on suomalaisille välttämätön peruspalvelu, jonka tulee toimia kaikissa olosuhteissa. Vesihuoltoon sisältyvät vedenhankinta, talousveden käsittely ja jakelu sekä jätevesien käsittely.
Kyseiset tehtävät ovat kunnissa usein kunnan vesihuoltolaitoksen vastuulla, mutta laitokset voivat olla myös usean kunnan yhteisiä tai yksityisiä.
Suomessa on noin 1 100 vesihuoltolain tarkoittamaa vesilaitosta, joista suurin osa, noin 700, on asiakkaidensa omistamia vesiosuuskuntia.
”Osuuskunnat ovat usein toimivin vaihtoehto alueille, joihin kunnan vesihuoltolaitoksella ei mahdollisuutta rakentaa vesihuoltoa.”
Näiden lisäksi on vielä noin 600 pienempää vesiosuuskuntaa, jotka huolehtivat alueensa vesihuollosta pääosin taajamien ulkopuolella.
Osuuskunnat ovatkin usein toimivin vaihtoehto alueille, joihin kunnan vesihuoltolaitoksella ei ole velvollisuutta tai mahdollisuutta rakentaa asianmukaista vesihuoltoa.
Osuuskuntien määrä kuitenkin on harvenemassa muun muassa velvoitteiden lisääntymisen ja lainsäädännön tiukentumisen vuoksi.
Vesihuolto puolestaan on yhteiskunnalle kriittinen palvelu, jota uhkaavia asioita on ilmaantunut viime aikoina entistä enemmän.
Vesihuoltolain mukaan vesihuoltolaitosten tulee olla tietoisia talousveden laatuun kohdistuvista riskeistä ja varautua häiriötilanteisiin. Myös vesiosuuskunta on vesihuoltolaitos, jos sillä on kunnan vahvistama toiminta-alue.
Ukrainan sota heijastuu
Varautumiseen liittyy riskien arviointi, häiriötilannesuunnitelmien laatiminen ja harjoittelu. Mahdolliset riskit vaihtelevat laitoksittain. Riskien arviointi kannattaakin tehdä itsenäisesti eikä toisen laitoksen arviota suoraan kopioiden.
Vesiosuuskunnilla on kuitenkin paljon yhteistä, joten jo laadituista arvioinneista voi katsoa mallia. (lue lisää: www.svosk.fi)
Yleisimpiä ongelmatilanteita ovat vedenjakelun ja viemäriverkoston häiriöt, mutta myös kyberturvallisuuden uhkatilanteet. Yhä vahvemmin korostuvat maailmanpoliittisen tilanteen aiheuttamat riskit ja esimerkiksi sabotaasin mahdollisuus.
Venäjän Ukrainaan aloittaman hyökkäyssodan alusta saakka Suomen huoltovarmuuskriittisiä yrityksiä on kehotettu päivittämään omistamiensa kriittisten kohteiden suojaamista vastaamaan turvallisuustilannetta.
Tässä on pääosin onnistuttu, muta selkeitä puutteitakin varautumisessa on.
”Yhä vahvemmin korostuvat maailmanpoliittisen tilanteen aiheuttamat riskit ja sabotaasin mahdollisuus.”
Tuorein esimerkki tästä ovat Suomea kesän aikana puhuttaneet vesilaitosmurrot. Alkukesällä Pirkanmaalla murtauduttiin kahteen vesihuoltolaitokseen ja Itä-Uudellamaalla kahteen.
Huoltovarmuuskeskus (HVK) patisti jo viime vuonna huoltovarmuuskriittisiä yrityksiä nostamaan varautumistasoa etenkin kriittisen infrastruktuurin osalta.
HVK kuitenkin tiedotti heinäkuussa, ettei vesilaitosmurroilla ole ollut vaikutusta huoltovarmuuteen eikä HVK nostanut tapahtumien vuoksi varautumistasoa nykytasosta.
Huomiota huoltovarmuuteen on kiinnittänyt myös Vesilaitosyhdistys (VVY), jonka jäsenistö kattaa noin 90 prosenttia Suomen vesihuollosta.
Koska laitosten toiminnassa ja laadussa on niin suurta vaihtelua, tarvitsee vesihuoltoala VVY:n mukaan tiiviimpää yhteistyötä selvitäkseen nykyisistä ja tulevaisuuden riskeistä.
