Ollaan nyt ihan rehellisiä: olen sijoittaja ja kapitalisti. Yritysten kuuluu tuottaa voittoa ja jakaa se omistajilleen, jotka ovat maksaneet kovat rahat siitä, että pääsevät nauttimaan näistä voitoista.
Olen joskus laskenut leikkiä ja sanonut, että tästä minun vinkkelistäni katsottuna osuustoiminta näyttäytyy markkinahäirikkönä. Miten ne meidän kapitalistien omistamat yhtiöt voivat pärjätä kilpailussa osuuskuntia vastaan? Nehän voivat vain hövelisti jakaa etuja asiakkailleen, koska asiakas ja omistaja ovat yksi ja sama henkilö.
Meidän kapitalistien onni on, että tätä viestiä osuustoiminnan ydinajatuksesta ei ole aivan yksinkertaista kertoa.
Huomasin sen, kun tein tänä vuonna Instagram- kampanjan yhteistyössä Pellervon kanssa. Kampanjassa esiteltiin osuustoimintaa ravintola-, vakuutus-, ja pääomasijoitusalalla.
Kampanjan suunnittelu oli älyttömän mielenkiintoista. Sijoittajana halusin tuoda esiin sitä, että osuustoiminnassa ei ole ketään ulkopuolista sijoittajaa, siis tällaista ahnetta meikäläistä, joka nappaisi toiminnan voitoista omansa pois. Tämähän on melkein liian hyvää ollakseen totta!
”Loputon voitontavoittelu ei palavassa maailmassa ole enää kovin fresh, kuten z-sukupolvi sanoisi.”
Valttina vastuullisuus
Toinen pointti, jonka halusin nostaa esiin, oli vastuullisuus. Loputon voitontavoittelu ei palavassa maailmassa ole enää kovin fresh, kuten z-sukupolvi sanoisi. Myös arvoilla on merkitystä.
Huomasin, että arvot ovat alkaneet puhutella myös omaa sydäntäni uudella tavalla. Puhun nyt erityisesti paikallisesta vastuunkannosta: siitä että investoidaan omalle alueelle ja luodaan samalla työpaikkoja.
Tällaiselle junantuomalle helsinkiläiselle paikallisuus ei ole ollut mikään juttu. Ennen Helsingin keskustan autioitumista, elinvoima ei ollut teema, josta täällä olisi tarvinnut kahvipöydässä keskustella. Paikallisuus ja elinvoima olivat ennemminkin maakuntien juttuja.
Hassua kyllä, olen alkanut ihan uudella tavalla arvostaa paikallisuutta sen jälkeen, kun lapseni alkoivat harrastaa pesäpalloa ja menin ensimmäistä kertaa matsiin, jossa vastaan tuli Kinnarin pesis Järvenpäästä.
Siinä missä pojan paita oli puhdas, järvenpääläisten lasten peliasut oli täytetty niskasta lahkeeseen logoilla. Olen sittemmin huomannut, että näin se on kaikissa muissakin maakuntajoukkueissa. Ja että aika usein se isoimmalla oleva logo on osuuskunnan logo.
Tyhjän paidan rinnalla tuore pesisäiti osaa arvostaa niitä tavalla, joita ei vielä hetki sitten pitänyt lainkaan mahdollisena.
Ajattelen, että vastuunkannolle on entistä enemmän kaikupohjaa tulevaisuudessa.
Vuosi 2024 oli suomalaiselle kuluttajalle hyvin karu. Ihmisten rahat upposivat asuntolainojen kuukausieriin, pienituloisten tukia leikattiin ja maksuvaikeudet lisääntyivät kaikilla mittareilla.
Tällaisina aikoina osuustoiminnalla on olla hyvä ja kirkas viesti: se on aidosti omistaja-asiakkaan ja oman alueensa puolella. Se näkyy lompakossa ja leivottavien mokkapalojen määrässä.
Kirjoittaja on sijoittaja, kirjailija ja puhuja, joka on osallistunut myös Pellervon koordinoimaan #Osuuskuntaelämää-kampanjaan Instagramissa.
