Osuuskuntien voitonjaon periaatteet herättävät keskustelua erityisesti tuottajaosuuskunnissa. Onko osuuskunta oman yritystoiminnan jatke vai oma tulosyksikkö, ja jaetaanko osuuskunnan tulos ensisijaisesti osuuskunnalle toimitetun raaka-aineen hinnassa vai yrityksen voitonjaon kautta?
Kysymykseen tuskin on yhtä oikeaa vastausta. Yksiselitteistä on ainoastaan se, että omistajat päättävät yrityksensä tavoitteista, mukaan lukien voitonjako.
Esimerkkinä ”oman yritystoiminnan jatkeesta” voinee käyttää paikallisten metsätalousyrittäjien perustamaa energiaosuuskuntaa, joka joko omalla tai kunnan omistamalla lämpölaitoksella tuottaa lämpöä kunnan omistamaan kiinteistöön tai kaukolämpöverkkoon.
Raaka-aineena on metsähake, jota omistajat tekevät omista metsistään korjatusta pienpuusta. Tavoitteena yrityksen perustamisessa on saada työtuloa. Tässä tapauksessa on ymmärrettävää, että yrityksen tulos ”ulosmitataan” toimitetun raaka-aineen hinnassa.
Osuustoiminnan periaate toteutuu, sillä yrityksen tulos tulee jaettua käytettyjen palveluiden – eli toimitetun puumäärään – suhteessa.
Tilanne muuttuu, mikäli toimintaa laajennetaan oman kylän ulkopuolelle ja raaka-aineen hankintapohjaa joudutaan laajentamaan. Yritykselle tulee investointitarpeita uusiin laitoksiin, jolloin rahoituksen tarve kasvaa ja joudutaan palkkaamaan vierasta työvoimaa.
Liiketoiminnan kasvaessa voitonjaon perusteet muuttuvat, sillä raaka-aineen hinnoitteluun osakkaiden ”jäsenhinnan” ja muilta kuin osakkailta hankitun puun osalta täytyy kiinnittää huomiota, koska verolainsäädännön säännökset peitellystä osingonjaosta voivat soveltua myös osuuskuntiin.
Yritys kasvaa, periaatteet pitävät
Loittoneeko osuuskunta omistajistaan yritystoiminnan laajentuessa? Itse en allekirjoita tätä ajatusta, mutta on varmaan totta, että omistamisen tavoitteet ja merkitys voivat vaihdella.
Käytän tässä esimerkkinä Metsäliitto Osuuskuntaa, jonka vajaa 100 000 jäsentä muodostavat nykyään varsin monimuotoisen omistajakunnan. Alun perin Metsäliitto perustettiin puunmyyntikanavaksi.
Pian kuitenkin havaittiin, että näin ei saavuteta parasta mahdollista tulosta omistamisen kannalta ja päätettiin lähteä mukaan teolliseen toimintaan ensin sahauksen, sitten kemiallisen metsäteollisuuden harjoittamisen kautta.
Nykyään konserni toimii globaaleilla lopputuotemarkkinoilla ja hyödyntää koko Itämeren allasta raaka-ainehankintapohjana. Tämän vuoksi on selvää, että kaikki toiminta tapahtuu markkinaehtoisesti.
Jäsenten puulle annetaan silti etusija, ja omistamisen hyöty tulee puukaupan lisäksi jäsenetujen ja voitonjaon kautta niin, että paras hyöty tulee aktiivisimmille ja pitkäaikaisesti yrityksen toimintaan sitoutuneille omistajille.
Yrityksen perustehtävä, eli lisäarvon tuottaminen omistajien metsäomaisuudelle, ei ole muuttunut vuosien saatossa.
