Venäjä voi pian olla myös viinin suurvalta. Markkinointikanavaksi ehdotetaan osuuskuntia.
Naapurimaamme Venäjä tunnetaan vodkan tuotannostaan ja tuon kirkkaan juoman lukuisista brändeistä. Vähemmän puhutaan siitä, että Venäjä on myös nouseva viinimaa. Eikä kyse ole niistä mehumaisista ruokaviineistä, joita itänaapurissa vielä pari vuosikymmentä sitten turisteille tarjottiin.
Viime vuosina viinintuotanto Venäjällä on ottanut edistysaskelia modernin valmistusteknologian ja viinimaista tuodun tietotaidon ansiosta. Parhaat venäläiset viinit eivät siten paljoakaan poikkea läntisistä kilpailijoistaan.
Venäjällä viiniin on käytetty rypäleiden lisäksi myös muita hedelmiä ja hunajaa. Nykyisin tarjolla on myös viinejä, jotka valmistetaan esimerkiksi tunnetuista ranskalaisista viinirypälelajikkeista, kuten Cabernet Sauvignon, Merlot ja Chardonnay. Venäjän ja Georgian alkuperäislajikkeita ovat Rkatseli, Kranostop ja Saperavi.
Venäjä ja sittemmin Neuvostoliitto ehti aiemmin olla yksi maailman suurimpia viinintuottajamaita, ainakin tuotantomäärien perusteella. NL:n viimeisen presidentin Mihail Gorbatšovin aikana käynnistettyjen raittiuskampanjoiden myötä kuitenkin tuotantoa leikattiin. Tästä monet viinitarhat eivät selvinneet.
Venäjän viinihistoria ulottuu kuitenkin paljon pidemmälle. Ensimmäiset rypälelajikkeet tulivat Venäjälle jo 900-luvulla Konstantinopolista. Viininvalmistus teollistui toden teolla Pietari Suuren aikana 1700-luvulla.
Tunnustusta maailmalta
Nykyisinkin Venäjän viinitarhat sijaitsevat subtrooppisella vyöhykkeellä Mustanmeren ympäristössä, jossa satopotentiaali on lämmön ja hedelmällisen maaperän vuoksi suuri. Tällä Ukrainaan, Georgiaan ja Azerbaidžaniin rajoittuvalla alueella sijaitsevat myös Etelä-Venäjän viinitarhat, joista valtaosa on pientiloja.
Niistä yksi on Semigorje-viinitila. Osuustoiminta-lehti vieraili tilalla MTK:n ja Osuustoimintakeskus Pellervon delegaation mukana lokakuun alussa. Viinitila sijaitsee Krasnodarin alueella, lähellä Novorossijskin ja Anapan rannikkokaupunkeja.
Semigorje on viinitila, mutta myös maaseutumatkailukohde kartanomaisine rakennuksineen. Subtrooppisesta ilmastosta muistuttaa lähes 30 celsiukseen kohoava ilman lämpötila myöhäissyksyllä.
Viinitilan työntekijä Nikolai Sharov tuntee viininvalmistuksen salat.
Hänellä on aihetta ylpeyteen.
Kansainvälisessä kilpailussa Uudessa-Seelannissa Semigorjen viini Sauvignon Blanc sai toisen sijan ja ohitti ranskalaisen Bordeaux'n osallistujat.
”Hyvän viinin raaka-aineeksi tarvitaan laadukkaita rypäleitä. Meillä on kolmea erilaista lajiketta ja rypäleiden viljelyala yhteensä 16 hehtaaria”, kertoo Sharov.
Rypäleet irrotetaan rangoistaan ja murskataan ennen käymisen aloittamista. Kun viinirypäleiden pinnalla olevat hiivat pääsevät rypälemehun sokereihin, käyminen alkaa. Käyminen saadaan alkuun myös lisäämällä viinimehuun erilaisia hiivoja.
Semigorjen viinitilalla on kaksi kellaria. Niistä ensimmäisessä säilytetään valkoviiniä ja toisessa punaviiniä.
Viinejä kypsytetään sekä tammitynnyreissä että terästankeissa. Tammitynnyreissä viiniä kypsyy 12-18 kuukautta. Ennen pullotusta eri tankeissa ollut viini sekoitetaan ja jäähdytetään. Pullotus tapahtuu tilalla.
Oppia Ranskasta
Sharovin mukaan viininvalmistus on Semigorjessa pitkälti käsityötä pellolta pulloon. Kyse on samasta ilmiöstä kuin pienpanimoissa ja pienjuustoloissa.
Juurisyy tähän on, että kuluttajat ovat vaihtaneet määrän laatuun ympäri maailmaa. Kun viini myydään ravintolan myymälässä, myös jakeluketjut ovat lyhyitä ja siten ympäristöä vähemmän kuormittavia.
”Puhumme autotalliviineistä eli nimellä, jolla pientuottajien laatuviinit tunnetaan ympäri maailmaa”, Sharov kertoo.
Hän muistuttaa, että alun perin kyse oli todellakin autotalliviineistä. Kaikki sai alkunsa vuonna 1991, jolloin ranskalainen Jean-Luc Tevenen halusi tuottaa itse pienen viinitarhansa viiniä
Yritteliään viininviljelijän varat olivat kuitenkin vähissä. Hän päätti muuttaa autotallinsa viinitehtaaksi ja asensi sinne viininteossa tarvitsemansa laitteet.
Pienen viinitilan menestys innosti muita valmistajia. Monet muutkin viinitarhojen omistajat alkoivat tuottaa huippuviinejä pienissä erissä. Aluksi autotalliviinien suosio kasvoi vain Ranskassa, mutta levisi lopulta Saksaan, Italiaan ja lopulta Krasnodariin Etelä-Venäjälle.
Vakiovarusteilla voidaan tuottaa noin kaksikymmentätuhatta pulloa vuodessa, mutta jotkut yritykset tuottavat viiniä tarkoituksella vähemmän satsaten mahdollisimman korkeaan laatuun.
Autotalliviinien heikkouksia ovat pieni säilyvyys ja ahtaat säilytystilat. Siksi ne myydään mahdollisimman nopeasti valmistuksen jälkeen.
Osuuskunta yhdistää
Semigorje kuuluu osuuskuntaan, jonka jäseninä on kaikkiaan 50 seudun viinitilaa. Lokakuun alussa yhdeksättä kertaa Krasnodarissa pidetyillä Kubanin maatalousmessuilla olivat alueen viinintuottajat myös hyvin esillä. Messuilla oli tänä vuonna kaikkiaan 800 näytteilleasettajaa ja valikoima varsin laajaa viinistä hunajaan ja kalaan ja lihaan.
Tunnelman kruunasi messuilla taukoamatta soinut rytmikäs kasakkamusiikki.
Kubanin maatalousmessujen nimi juontuu historiallisesta alueesta Venäjällä Kuban-joen ympärillä Mustanmeren pohjoispuolella ja Asovanmeren rannalla, jolla myyttiset kasakat asuivat. Sen alueella ovat nykyisin Krasnodarin aluepiiri ja Kubanin alueen tärkein kaupunki Krasnodar. Mukana messuilla ollut Valma-niminen viinitila kuuluu samaan osuuskuntaan kuin Semigorje.
Voimien yhdistäminen helpottaa muun muassa laadunvalvontaa ja tuotteiden markkinointia.
Valman Merlot 2016 -punaviini palkittiin ensimmäisellä palkinnolla maistajakilpailussa vuosittaisen Moskovan Golitsinsky-viinifestivaalin yhteydessä.
Semigorjen tavoin myös Valma luottaa autotalliviineihin. Viinitilan perustajat olivat alkujaan toimistotyöläisiä, jotka päättivät hankkia viinitarhan Venäjän kuuluisalta viinialueelta - Anapan laaksosta.
”Kuuma ilmasto ja yli 300 aurinkoista päivää vuodessa antavat marjan saavuttaa täydellisen kypsymisen, joten kaikki viinimme ovat rikkaita ja aromaattisia. Valmistamme kaikki viinimme tiukalla tekniikalla ja valvomme siten tuotteen laatua kaikissa tuotantovaiheissa”, Valman kotisivulla kehutaan.
Vääntöä aluehallinnon kanssa
Rohkaisevista esimerkeistä huolimatta viininpientuottajilla riittää Venäjällä haasteita. Niihin pureuduttiin messujen yhteydessä järjestetyssä pyöreän pöydän tapaamisessa, jonka teemana oli Krasnodarin alueen viinitilojen kehittymismahdollisuudet tulevaisuudessa.
Tapaamiseen osallistuivat viinintuottajien lisäksi paikallishallinnon ja tuottajajärjestö Kuban-AKKOR:n edustajat.
Paikoin kiihkeänä käyneessä keskustelussa korostuivat viinintuottajien vaatimukset lisätuista ja helpotuksista lainsäädäntöön.
”Kubanin alueella toimii 51 viinitilaa, joista vain kymmenellä on asianmukaiset lisenssit. Tilanne on tämä, koska lisenssit ovat kalliita, ja samat vaatimukset koskevat suuria ja pieniä tiloja. Moskovan lainsäätäjien pitää ymmärtää, ettei tilanne ole reilu”, viinintuottajien edustaja Mihail Sklerov jyrisi.
Hän muistutti, että pientuottajien on vaikea täyttää kaikkia vaatimuksia esimerkiksi liittyen viinin säilytystiloihin.
Aluehallinto tulikin heti vastaan viljelijöitä, sillä vuoden 2020 alusta lähtien verohelpotuksia on luvassa viinin pientuottajille.
Puheenvuoroissa vetoomukset alueen ministereille kuitenkin jatkuivat.
Pientuottajat esimerkiksi haluavat, että marketeissa suurten viininvalmistajien pulloihin tulisivat merkinnät siitä, että valmistuksessa käytetyt rypäleet ovat varmasti peräisin Venäjältä.
Perustakaa osuuskuntia!
Venäjän valtio ja Krasnodarin paikallishallinto tukevat maataloutta erilaisten kehityshankkeiden kautta, esimerkiksi investointiavustuksina ja korkotukena.
Alueen maatalousministeriö otti keskustelussa selkeän kannan, että pelkillä maataloustuilla ei bisnestä pyöritetä. Ministeriö lupasi sen sijaan tukia pieniä viinintuottajia perustamaan osuuskuntamuotoisia kauppoja helpottamaan viinin myyntiä.
”Mikäli viini saadaan markkinoitua tarpeeksi nopeasti kuluttajille, se on kaikkien etu. Tuottajien tilipussi kasvaa ja kuluttajat pääsevät maistamaan laatuviiniä”, ministeriön edustaja Oleg Tolmatsev totesi ja jatkoi: ”Tällä hetkellä pientuottajien viini on usein heikompilaatuista kuin suurilla viinitehtailla, johtuen lyhyistä säilytysajoista. Yhdistäkää voimianne ja perustakaa osuuskuntia! Ei pelkästään kauppoja, vaan myös viinin pakkaamoja ja varastotiloja.”
Suomalaiset pääsivät tenttiin
Kubanin alueen tuottajajärjestö Kuban-AKKOR:n vieraana ollut MTK:n ja Osuustoimintakeskus Pellervon delegaatio vieraili Kubanin maatalousmessuilla ja tilakohteissa. Vierailuohjelmaan sisältyi myös tapaamisia tuottajajärjestön ja alueen maatalousministeriön edustajien kanssa.
Suomalaisvenäläisessä seminaarissa keskustelua käytiin valtion tuen roolista pientuottajille ja osuuskuntien roolista. Alustuksen pitivät MTK:n valtuuskunnan puheenjohtaja Eerikki Viljanen, toimitusjohtaja Sami Karhu Pellervosta sekä järjestöjohtaja Matti Voutilainen MTK:sta.
Viljanen, joka on vihtiläinen maidontuottaja ja keskustan entinen kansanedustaja, kertoi MTK:n asemasta suomalaisessa yhteiskunnassa. Hän avasi lisäksi maataloustukien periaatteita oman maatilansa ja Suomen maatalouden osalta. Viljanen valotti tämän ohella, mitä osuuskunnan jäsenyys viljelijälle tarkoittaa, ja millä periaatteella osuuskunnat toimivat. Viljanen on kahdeksan osuuskunnan jäsen ja kuuluu myös LSO osuuskunnan edustajistoon.
Yleisökeskustelussa nousi esiin tuttu kysymys: saavatko osuuskunnat Suomessa valtion tukea, kuten Venäjällä? Eivät saa, korostui suomalaisten vastauksissa. Suomalainen tuottaja saa EU:lta ja valtiolta tukea, mutta ei osuuskunnan kautta.
”Osuuskunta on yritys ja sen tulee menestyä markkinoilla”, kiteytti Sami Karhu.
Matti Voutilainen kertoi MTK:n ja Venäjän AKKOR-järjestön yhteistyöstä kymmenen vuoden ajalta sekä MTK:n toiminnasta muissa kansainvälisissä järjestöissä, kuten COPA:ssa. Hän mainitsi myös MTK:n jäsenilleen tarjoamista palveluista ja eduista ja järjestön toimintatavoista.
Vuoropuhelu jatkuu
Kuban-AKKOR:n puheenjohtaja Viktor Sergeev on silmin nähden ilahtunut suomalaisten vierailusta Krasnodariin.
Hän kertoo olevansa kiinnostunut erityisesti valtion tukimuodoista Suomen maanviljelijöille. Sergeevin mukaan Kuban-AKKOR toivookin kumppanuutta Pellervon kanssa.
”Teillä on 120 vuotta kokemusta osuustoiminnasta. Totta kai olemme kiinnostuneita saamaan oppia käytännön asioista ja jatkamaan vuoropuhelua järjestöjen välillä”, Sergeev toteaa OT-lehdelle.
Aivan uutta yhteistyö ei ole, onhan AKKOR käynyt aiemmin myös Suomessa tutustumassa osuuskuntien toimintaan. Järjestön aktiivit ovat niin ikään vierailleet tuottajajärjestöissä Saksassa, Tanskassa ja Suomessa.
”Näissä maissa tuottajajärjestöt ovat vahvempia kuin Venäjällä, joten meillä riittää vielä kehitettävää.”
Hänen mukaansa alueelle perustetut luotto-osuuskunnat kuitenkin vahvistavat osaltaan maatiloja. Antavathan ne lainoja pientuottajille, joille pankit eivät niitä välttämättä myöntäisi.
Sergeev tietää mistä puhuu, olihan hän itse perustamassa luotto-osuuskuntaa jo vuonna 1997.
Hän myöntää, että viljelijöitä on ollut vaikeaa saada järjestäytymään osuuskuntiin, vaikka AKKOR:n puolelta yritystä on ollut.
”Olemme yrittäneet tuoda esille osuuskuntien etuja ja olemme tukeneet infrastruktuurihankkeita.”
Nyt hän uskoo osuustoiminnan vahvistuvan, kun sen edistämiseksi on tullut myös valtiovallan taholta vahva viesti.
Hän alleviivaa, miten tärkeä elinkeino maatalous Krasnodarille ja Kubanille on. Alue on tunnettu Venäjän vilja-aittana jo satoja vuosia. Krasnodarin pinta-ala on yli 7,5 miljoonaa hehtaaria ja siitä 3,8 miljoonaa hehtaaria viljelysmaata. Alue tuottaa yli 7,5 prosenttia Venäjän maatalouden kokonaistuotannosta.
”Kuban on viljava alue. Täällä kasvavat vilja, riisi, sokerijuurikas, auringonkukka, rapsi, hedelmät, marjat ja vihannekset. Karjatilat tuottavat puolestaan lihaa ja maitoa”, luettelee Sergeev.
Tuottajan tukena
AKKOR:n merkitys on hänen mukaansa pientuottajalle tärkeä.
”Edustamme ja puolustamme jäsenkuntamme etuja. Valtion maataloustuista 30 prosenttia kulkee AKKOR:n kautta pientuottajille korkotukena.”
Maatalousmessujen merkitystä Sergeev arvioi näin:
”Messuilla pientuottajat voivat vaihtaa kokemuksia ja tavata kasvokkain. He pystyvät myös ottamaan oppia toisiltaan ja näin edistymään.”
Haastatteluun osallistunut Kuban-AKKOR:n varapuheenjohtaja Vladimir Kutznetsov täydentää:
”Osaamme tuottaa laadukkaita tuotteita, mutta emme välttämättä myydä ja markkinoida niitä. Messuilla tähän on mahdollisuus.”
Kutznetsov on maatilan poika, mutta toimii nykyisin johtajana Garant Kubani -luotto-osuuskunnassa, joka on AKKOR:n jäsenyhteisö. Osuuskunnassa jäseninä on 16 alueellista luotto-osuuskuntaa ja niissä taas jäseninä 1500 maanviljelijää.
”Meillä on rahoituspalvelu jäsenillemme, joten pystymme myöntämään heille nopeasti lainoja. Kilpailu pankkien kanssa on kyllä kovaa”, Kutznetsov sanoo.
Hän kiittelee vuonna 2016 käynnistynyttä Krasnodarin kehittämisohjelmaa, jonka tarkoituksena on tukea viljelijöitä ja auttaa heitä perustamaan osuuskuntia. Valtionhallinto on Kutznetsoville tuttua, sillä hän työskenteli aiemmin Krasnodarin maatalousministeriössä.
Venäläinen tv-asema uutisoi myös suomalaisten vierailun Krasnodarin maatalousmessuilla. Haastattelussa MTK:n järjestöjohtaja Matti Voutilainen. Katso alkaen kohdasta 11:59.
Kuvasatoa matkalta
Klikkaamalla saat kuvat isommaksi ja selailunäkymän käyttöön.
